JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Heräsin yöllä mystiseen ääneen, kun joku soitti Ikkunani takana haitarilla säkkijärvenpolkkaa. Aina kun nostin päätäni, soitto lakkasi kuin seinään. Asun neljännessä kerroksessa, joten soittajan täytyi olla nostolava-autolla liikenteessä. Aina kun yritin nukkua alkoi soitto uudestaan. Myöhemmin kuulin selvästi kuinka ikkunani takana supatettiin eestiä. Pelotti niin helvetisti, että singahdin hakemaan keittiöstä kaulimen ja kipusin kuin orava takaisin parvelle. Yritin nukkua kaulin kädessä. Päätin, että nyt saa dokaaminen jäädä.

Vihaan edelleen eniten maailmassa säikähtämällä heräämistä. Heräsin omaan huutooni kun kaulin putosi parvelta suoraan lattialle. En saanut enää unta. Kurkistin ikkunasta, mutta nostolava-auto oli jo lähtenyt. Epäilen kyllä, että kuulin harhoja. En kehdannut kysyä naapureilta, että kuuntelivatko he säkkijärvenpolkkaa viime yönä nostolava-auton lavalta.

Päivällä aloin hämärästi muistaa edellispäivän kauhu-episodia. Heräsin hirvittävässä tokkurassa ovikellon rämpyttämiseen. Kompuroin ovelle ja kurkistin ovisilmästä, enkä nähnyt rapussa ketään. Päätin kuitenkin tarkistaa onko kyseessä taas vaihteeksi kuuloharha vai onko rapussa todella joku. Avasin oven ja näin koko rapputasanteen täynnä pieniä noitia, jotka huusivat kuorossa, "virvon varvon, tuoreeks terveeks, rikkahaks rakkahaks, vitsa sulle, palkka mulle...". Rääkäisin kauhusta ja paiskasin oven kiinni. Vittu se mikään kuuloharha ollut, se olikin näköharha. Olin pimeässä vaatekomerossa koko iltapäivän ja tärisin. Aiemmin olin joskus nähnyt pikku-ukkoja, mutta rappu täynnä pieniä noitia oli liikaa. Nyt saa kurlaaminen jäädä. Tästä päivästä alkaen alan höperehtiä selvää.

7.4 Tiistai

Nukuin viime yönä aika tarkalleen 5 minuuttia. Muun ajan pyörin hikisellä parvella ja sätkähtelin. Ehdin kuitenkin katsoa viiden minuutin unen, jossa päitään lukuunottamatta nyljetyt doopermannit kapusivat parvelleni repimään minua kappaleiksi. Heräsin kiljumiseeni, kun purin omaa kättäni. Olin purrut niin kovaa, että hanskastani vuosi verta. Työnsin käteni tyynyn alle ja aloin pohtia, että voiko ihminen saada omasta puremastaan vesikauhu?. Kävin aamulla eläinlääkärissä pyytämässä rabies-piikkiä. He uhkasivat soittaa poliisin paikalle, jos en heti lähde. Mennessäni ovesta kuulin heidän puhuvan kaikenmaailman kaheleista. Keitähän siellä oli käynyt?

8.4 Keskiviikko

Viime yönä nukuin jo vartin, kylläpä oli levännyt olo. Sarveiskalvoni olivat niin väsyneet, että näin jo keinutuolinkin kiikkuvan itsekseen. En tiedä mikä ihmeen kennel alitajunnassani on. Näin unta, että ovikello soi. Menin avaamaan ja ovesta marssi pitkäkarvaisia saksanpaimenkoiria sisään yllään norjalaiset kalastajavillapaidat. Aluksi koirat käyttäytyivät ihan asiallisesti, mutta aikansa kämppääni nuuskuteltuaan ne hyökkäsivät kaikki yhtäaikaa kimppuuni. Heräsin omaan ulinaani. Kun on selvinpäin, ei ole päivisin muuta tekemistä kuin miettiä uniaan. Tuli tosi neuroottinen olo.

9.4 Torstai

Nukuin viime yönä puoli tuntia. Onneksi koirat eivät tulleet tällä kertaa uniini. Nyt näin unen, jossa hyökkäsimme Richard Geren kanssa kahdestaan Tiibetiin. Olimme aloittaneet kahdestaan vapaustaistelun koko Kiinan armeijaa vastaa. Ensimmäisten miljoonan kiinalaisen hyökkätessä päällemme, yritin puolustautua ämpäristä tehdyllä aseellani. Minun "aseestani" lensi mehua ja hiekkaa. Kiinalaiset nauroivat, ennen kuin alkoivat tylsällä sirkelinterällä sahata jurnuttaa päätäni irti. Heräsin itämaisesta rukousasennosta ja kuuntelin omia armonpyyntöjäni.

Päivällä soitti serkkuni, josta olin viimeksi kuullut n. 10 vuotta sitten. Hän kysyi voiko tuoda Olavin hoitoon. Vastasin, että kaikin mokomin. Ajattelin, että voimme katsoa serkun pikkupojan kanssa telkkaria ja samalla omatkin hermot vähän rauhoittuvat. Iltapäivällä soi ovikello. Arvasin, että serkkuni oli tulossa tuomaan poikaansa hoitoon. Avasin oven ja näin jotain, joka sai minut loikkaamaan suoraan naulakkoon turvaan. Vapisin kauttaaltaan kun serkkuni talutti varmaan yli sata kiloa painavan koiran sisään. Serkkuni sanoi, "Olavi... istu". Jättiläisperse mäjähti lattiaan. No, ainakin se näytti tottelevan. Jäimme kahden tämän kiltiksi mainitun koiran kanssa. Kävin naapurista lainaamassa koirakirjan, koska halusin tietää mikä tämä koira mahtoi olla rotuaan. Eniten se muistutti englanninmastiffin kuvaa ja myös paino osui kohdalleen. Jopa yli sata kiloa. Nyt kun kerran löysin Olavin rodun päätin tutkia hieman hänen tietojaan. Kirjassa luki, että ko. rodulle on tyypillistä hyökätä itseään isompien vastustajien kimppuun koska se ei pelkää mitään. Lisäksi kirjassa mainittiin, että kyseistä rotua pitää kasvattaa kovalla kädellä muuten siitä tulee vaarallinen ympäristölleen. Aloin nyyhkyttää ääneen, pelotti niin helvetisti. Olavi tuli luokseni ja nuolaisi naamaani hesarin kokoisella kielellään.

Lähdimme kävelylle Olavin kanssa. Nähtävästi jollain nartulla oli juoksut, koska Olavi lähti juoksemaan kuono maassa. Olin pannut Olavin remmin tukevasti ranteeni ympärille, ettei koira varmasti pääsisi karkuun. En ollut harrastanut minkäänlaista liikuntaa yli 15 vuoteen. Hengästyin jopa rappusten nousemisesta. Nyt juoksin pysähtymättä n. 15 kilometriä. Lopetin huutamisen kolmen kilometrin kohdalla, koska tajusin huutamisen vievän vain lisää voimiani. Kotitaloni edessä Olavi vihdoinkin löysi nartun, jolla oli juoksut. Se nuoli kuin idiootti nartun toosaa. Kun sain raahattua kiihottuneen Olavin kämpilleni uskalsin katsoa peiliin. Päälläni olleet nahkatakki, farkut, bootsit ja lippis olivat hiestä läpimärkiä niiden alla olevista vaateista puhumattakaan. Luulin nahkatakin pitävän vettä?

Kävin suihkussa, vaatteet päällä. Kävin suihkussa myös ilman vaatteita. Pulssini oli edelleen jossain 300 - 400 välissä. Tullessani suihkusta ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa rytinää. Löysin Olavin panemasta sohvaani. Yritin mennä hätistämään koiraa pois, mutta se alkoi murista uhkaavasti. Katselin illalla lattialla istuen telkkaria, vaikka perse oli juoksemista tosi hellänä. Jouduin pitämään telkkaria täysillä, koska Olavi panna ryskytti koko illan sohvaa, sohvatyynyjä, jokaista tyynyä erikseen ja kaksi kertaa se yritti hypätä minunkin selkääni. Vitutti kun ei ollut tullut hankituksi asetta.

10.4 Perjantai

Olisin luultavasti ensimmäisen kerran viikkoon saanut nukutuksi, jollei koko parvi olisi heilunut kun Olavi pani koko yön parven rappusia. Tästä tuli todellinen pitkäperjantai.

11.4 Lauantai

Olavi haettiin eilen pois. Nukuin varmaan kaksi tuntia, mutta valitettavasti näin koko ajan Olavista unta. En halua kirjoittaa päiväkirjaani, mitä Olavi teki minulle unessa. Sen verran aidolta uni vaikutti, että herättyäni oli pakko kädellä koittaa hanuria oliko se oikeasti hellänä. Katselin illalla telkkarista lätkäfinaalin, jonka ratkaisi HIFK:n Olli Jokinen. Kun Ollia haastateltiin näin heti sen naamasta, että tänään savon solmu avataan oikein huolella. Kateellisena mietin, että kuinkahan päissään Olli on seuraavat kolme vuorokautta. Päätin alkaa ryypätä heti tilaisuuden tultua.

12.4 Sunnuntai

Odotin kärsimättömänä tilaisuutta.            Menu