PROTOKOLLAT

Pääperiaatteena protokollia luotaessa on ollut käyttää mahdollisimman paljon jo olemassa olevia protokollia. Se helpottaa myös käytössä olevien sovellusten toimimista Bluetoothin kanssa. Jokainen protokollapino käyttää yleistä Bluetoothin datayhteyttä ja fyysistä kerrosta. Kaikki sovellukset eivät kuitenkaan käytä kaikkia protokollia, vaan niistä valitaan sopiva pystysuora siivu (kuva). Bluetooth-laitteiden pitää osata tunnistaa toisensa ja saada selville toistensa kyvyt ja ominaisuudet.

Bluetooth 2.0:n määrittely julkistettiin marraskuussa 2004. Määrittelyn ohella Bluetooth Bluetooth Special Interest Group (SIG) julkisti Enhanced Data Rate -tekniikan (EDR), joka on lisäys Bluetooth 2.0 -teknologiaan. Uusi määrittely pyrkii parantamaan Bluetoothin käyttömahdollisuuksia eri sovellutusalueilla, pidentämään akkukäyttöisten laitteiden toiminta-aikaa sekä nopeuttamaan tiedonsiirtoa. EDR:n ansiosta Bluetoothin tiedonsiirtonopeus nousee jopa kolminkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Bluetooth 2.0:aan perustuvia laitteita on odotettavissa markkinoille ensi vuoden aikana.

Bluetooth protokollat on jaettu neljään kerrokseen:
· Ydin protokollat (Baseband, LMP, L2CAP ja SDP)
· Kaapelit korvaavat (RFCOMM)
· Puhelin protokollat (TCS binäärinen ja AT-komennot)
· Adoptoidut protokollat (PPP, UDP/TCP/IP, OBEX, WAP, vCard, vCal, IrMC ja WAE)

Näiden lisäksi spesifikaatio määrittelee myös HCI:n (Host Controller Interface), joka varustaa yleisen rajapinnan kantataajuuden kontrolliin, yhteyden hallintaohjelmaan ja pääsyn laitteiden tila- ja kontrollirekistereihin. HCI voi sijaita mm. L2CAP:n ylä- tai alapuolella. Bluetooth spesifikaatio on avoin ja protokollapinon päälle voidaan lisätä muita (HTTP, FTP) sovellustason protokollia.