Yleisistä asiaa vahvistinluokista ja kohinasta A-luokan vahvistin • Transistori johtaa sisäänmenosignaalin koko jakson ajan. • Biasointi tehty kuormitussuoran keskipisteeseen. • hyötysuhde (h) » 25% • Tehonkulutus ei riipu olennaisesti tulosignaalista. • Ei kovinkaan hyvä tehovahvistimena huonon hyötysuhteensa vuoksi. • Tuottavat paljon lämpöä • Tehoa vähän virrankulutukseen nähden. • Pidetään äänenlaadultaan parhaina. – Käytetään esimerkiksi silloin, kun signaalissa ei saa olla säröä. B-luokan vahvistin • Suurempitehoisia ja hyötysuhde parempi kuin A - luokan vahvistimilla • Yksi transistori johtaa sisäänmenosignaalista puoli jaksoa. • Biasointi tehty cut-off:iin. • h » 80%, hyötysuhde tyypillisesti noin 50 prosenttia • Ei kuluta tehoa ilman ohjausta. • Ylimenosäröä • Käytetään paljon tehovahvistimena. AB-luokan vahvistin • Yksi transistori johtaa enemmän kuin puolet sisäänmenosignaalin jaksosta, mutta vähemmän kuin koko jakson. • A:n ja B:n välimuoto; toimii pienillä tehoilla A-luokassa ja suurilla B-luokassa • Biasointi tehty hieman cut-off:in yläpuolelle. • 25% < h < 80% • Ei ylimenosäröä • Käytetään paljon esimerkiksi audiovahvistimissa. C-luokan vahvistin • Yksi transistori johtaa alle puolet sisäänmenosignaalin jaksosta • Biasointi tehty aktiivisen alueen ulkopuolelle. • h » 100% – signaali säröytyy • Erikoistarkoituksiin D -luokan vahvistin • eivät toimi millään tavalla digitaalisesti • Toiminta vain muistuttaa D/A-muuntimen (digitaali/analogi) toimintaa • Perustuvat pulssimodulointiin • Päätevahvistimen transistori on koko ajan joko täysin johtavassa tilassa tai ei johda ollenkaan. • erittäin suuri hyötysuhde, parhaimmillaan jopa 90 prosenttia • Saavutetaan todella hyviä hyötysuhteita koska: • Päätetransistoreissa hukataan mahdollisimman vähän tehoa.  Ongelmat: • Pulssitaajuuden pitää olla paljon suurempi kuin toistettavan audiotaajuuden • Vahvistimen ulostulossa pitää olla suodatin jolla tuo pulssien taajuus saadaan suodatettua pois ulostulosignaalista. • D-luokan vahvistimia käytetään yleensä vain sovellutuksissa hyvä hyötysuhde on tärkeämpi kuin äänenlaatu eikä tarvitse toistaa kovin suuria taajuuksia (esimerkkinä megafonit ja subwooferkaiuttimet) • D-luokan tekniikka on kehittynyt viime vuosina ja nykyään on saatavissa hyvän äänenlaadun antavia integroituja D-luokan vahvistinpiirejä • Oletettavasti D-luokka tulee yleistymään etenkin sovellutuksissa, joissa hyvä hyötysuhde on tärkeä (mm. paristokäyttöiset laitteet). T - luokka • uusin tulokas Kohina • Satunnaista häiriötä signaalissa • Kaikissa elektronisissa järjestelmissä esiintyy kohinaa • Rajoittaa pienintä mahdollista havaittavaa hyötysignaalia • Kohinateho on yleensä jakautunut tasaisesti kaikille taajuuksille valkoinen kohina:• Kohina syntyy: – ulkoisista tekijöistä – piirien/komponenttien sisäisistä tekijöistä Lämpökohina • Johtuu varauksenkuljettajien lämpöliikkeestä • Esiintyy vastuksissa, transistoreissa, diodeissa, jne. • Kohinateho kertoo tietyllä taajuusalueella esiintyvän kohinan – lämpökohina saa aikaan kohinajännitteen vastuksen yli • Voidaan mallintaa kohinattomalla vastuksella ja sen kanssa sarjassa olevalla jännitegeneraattorilla Raekohina • Kohinan synty: • Varauksenkuljettajien määrän vaihtelusta • Pienillä virroilla virran rakeisuus merkittävä kohinalähde • Raekohina saa aikaan kohinavirran • Voidaan mallintaa komponentin rinnalle lisätyllä virtageneraattorilla 1/f-kohina • Aiheutuu useista eri tekijöistä • Kohinateho jakautunut siten, että jokaisella taajuusdekadilla on yhtä paljon tehoa vaaleanpunainen kohina:• Välkekohina yksi tärkeimmistä muodoista • Kohina syntyy: – Varauksenkuljettajien satunnaisesta liikkeestä |