JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Minun piti käydä terkkarissa jälkitarkastuksessa kertomassa voinnistani. Jouduin yllättäen antamaan paskanäytteen. Olisi ollut mukava tietää tästä hauskasta ulostenäytteestä etukäteen, koska väänsin aamulla mojovat tortut ennen terkkaariin tuloani. Oltuani paskahuusissa viisi tuntia sain vihdoinkin punnerrettua pienen vaivaisen kikkareen.

Hoitaja tuli hetken kuluttua tiedustelemaan, että onko ulosteessani verta, koska se on niin mustaa? Kerroin sen olevan täysin mahdotonta, koska vihaan verilättyjä. Hoitajalla oli täysi työ selittää, että veri voi olla peräisin suolistostani. Olin pyörtyä. Paskannanko minä verta? He ehdottivat, että alkaisin syödä hiilipillereitä. Hiilipillereitä? Olen varmasti syönyt kaikkia mahdollisia pillereitä, joita Suomesta saa, mutta en koskaan hiilipillereitä. Minulle selitettiin, että ne poistavat ripulin ja neutraloivat muiden lääkkeiden imeytymisen. Ajattelin, että mitähän järkeä sellaisella pillerillä on. Otat yhden hiilipillerin ja sen jälkeen mikään maailman lääke ei imeydy kehoosi. Se ei jotenkin mahtunut minun päähäni. Kysyin, että mitäpä jos saan maailman suurimman päänsäryn ja mahassani on hiilipilleri, niin eipä siinä paljon Burana naurata. Lupasin kuitenkin käydä ostamassa hiilipillereitä, tai siis hoitajalle lupasin. Lisäksi hän pyysi, että tarkkailisin ulostettani. Viimeksi pikkupoikana metsään paskantaessani katsoin millaisen pötkilön sain punnerrettua, mutta sen jälkeen tuokin harrastus on jäänyt.

Matkalla himaan ajattelin, että kuinkahan tarkkaan sitä oikein pitää tarkkailla. Pää syvällä pytyssä vai riittääkö, että vain vilkaisee? Toinenkin ongelma askarrutti päätäni. Minulla on nimittäin tapana pyyhkiä perse paskantamisen jälkeen ja nakata paperi samaiseen pönttöön, ei esimerkiksi kiikuttaa sitä paperinkeräykseen. Mitäpä jos se paperi peittääkin tärkeän tutkimuskohteen? Joudunko silloin onkimaan paperin paskatortun päältä pois ja tekemään analyysin vasta kun tuote on kunnolla näkyvissä? Entäpä jos sattuukin tulemaan nk. uppopaska, joka solahtaa suoraan viemärinmutkaan, niin joudunko hamuamaan sen kumihanskat kourassa sieltä tutkittavaksi? Taidankin soittaa jonnekin paskantutkimuslaitokselle ja kysyä, että millaista on normaali suomalainen paska ja kerron nämä tiedot terkkariin. Ihan kun tässä ei olisi muutakin tekemistä.

16.6 Tiistai

Se Datsunin omistaja lähti sukulaisiin päiväksi ja pyysi mua katselemaan autonsa perään. Yllättäen se ei lähtenytkään avomallisella Datsunillaan. Ehkä se pelkäsi pikku ukkoskuuroa. Auto, jossa ei ole kattoa ei välttämättä ole kaikkein vaikein murtauduttava. Vahtasin vähän väliä ikkunasta, että äijän aarre seisoo tukevasti paikallaan.

Illalla naapuri soitti vihaisena ovikelloa, ”missä vitussa mun auto on?”. Minun ei tarvinnut näytellä hölmistynyttä, sillä olin sitä aidosti. Hetken kuluttua poliisi soitti ja pyysi käymään Tattarisuolla. Soitin frendini kuskiksi, koska meillähän ei enää ollut autoa. Jotkut nassikat olivat varastaneet päivänokosteni aikana kärryn ja ajaneet sen Purolan tasoristeykseen. Vaikka olen nähnyt limusiineja, niin niin pitkää autoa en ole koskaan nähnyt. Naapurin Datsuni oli valehtelematta yli 11 metriä, mutta noin 12 senttiä leveä suikero. Säiliöjuna oli jyrännyt sen yli. Ainoa mistä sen tunnisti naapurini Datsuniksi, olivat typerät karvanopat, jotka vieläkin heiluvat peruutuspeilissä. Ihmeellistä kyllä, mutta karvanopat olivat jääneet ehjiksi, tosin niistä olivat irronneet kaikki nopan silmät. Nyt ne olivat vain kaksi karvaneliötä. Naapurini kysyi hinausliikkeen edustajalta, että voikohan tämän vielä korjata? Hinuriukko vastasi romua ammattimaisesti silmäillen, ”kyllä kai noihin noppiin voi liimata uudet silmäluvut”. Mä pureskelin melkein kieleni jauhelihaksi, etten olisi räjähtänyt hullun huutonauruun. Hirveä päivä, nimittäin itsehillintää ajatellen.

17.6 Keskiviikko

Tuli vedettyä eilen oikein kunnon kaatokännit. En tiedä vaikuttiko se hevosille tarkoitettu diapam-lääkitys vielä, mutta tänä aamuna oli aivan järkyttävät polttarit, siis maksassa. Pelotti niin perkeleesti, että käärin itseni kuin tupakan maton sisään. Onneksi mulla ei käy siivoojaa, se olisi varmaan kantanut mut parvekkeelle ja tampannut hengiltä. Säikähdin aivan mielettömästi kun ovikelloa rämpytettiin. En päässytkään maton sisältä pois, joten pompin räsymattoon käärittynä avaamaan ovea. Siellä oli lähetti, joka varmaan ajatteli, että meillä on käynnissä joku uskonnollinen rituaali. Koska käteni olivat maton sisällä vankina, pyysin lähettiä jättämään paketin eteiseen. Onnistuin lopulta käärimään itseni vapaaksi ja avaamaan pakettia. Joku sukulainen oli lähettänyt mulle nuken! Siis ei mitään pumpattavaa Barbaraa vaan aidon lasten nuken. Se oli varmaan joku höppänä mummeli, joka luuli, että mulla oli kersoja. Panin nuken sohvalle istumaan. ”Olkoon siinä”, ajattelin.

Varmaan niiden pamisotkujen takia olin harvinaisen säikky ja hirmuinen pelko päällä. Ajattelin vähän puhdistaa elimistöä ja painuin keittiöön juomaan litran vettä. Kun sain ekan kulauksen suuhuni kuului olohuoneesta robottimainen, ”mamma, pappa, kakka, pissa”. Lasi lensi kaaressa, olin kuolla siihen paikkaan. Voi vittu, nyt mä olen alkanut kuulla ääniä. Otin puukon kaapista ja vedin vanhan lätkäkypärän päähäni ja ryömin kuin aavikkosotilas olohuoneeseen väijymään. Taas se alkoi, ”mamma, pappa, kakka, pissa”. Menin vaatekomeroon piiloon. Olin taas liinavaatevarastossa, tosin pimeässä, puukko kädessä ja kypärä syvällä päässä. Vähän väliä toistui tuo kummallinen monotoninen hokema. Päätin käydä taisteluun, tuli mitä tuli. Hyökkäsin japanilaisia sotahuutoja karjuen olohuoneeseen, josta ei onnekseni löytynytkään Robocob kutosta. Istahdin helpottuneena sohvalle pulssin ollessa varmaan 300. Samalla vieressäni ollut nukke aloitti, ”mamma, pappa, kakka, pissa”.

En tiedä kauanko olin pyörtyneenä, mutta herätessäni yritin antaa nukelle rintaa! Olin tosi sekaisin. Päätin viedä nuken heti naapurin muksulle. Matkalla yläkerran naapuriin nukke vielä kusi syliini. Käsittääkseni kusi oli kuitenkin vettä, tai sitten leluteollisuudessa on todella sairaita ihmisiä töissä.

Päästyäni takaisin himaan en nukahtanut, vaan pyörryin eteisen lattialle.

18.6 Torstai

Heräsin eteisen lattialta puhelimen pirinään. Ihme, ne eivät ole katkaisseet sitä vieläkään. Olenkin ihmetellyt miksi minun puhelinjohtoni tulee naapurin seinän läpi. No vitunko väliä sillä on, koska en ole saanut puhelinlaskujakaan moneen vuoteen. Vihainen ämmä soitti jostain valokuvausliikkeestä, että olisi jo korkea aika noutaa tilaamani kuvat pois. Kummallista, en edes omista kameraa, mutta ajattelin kuitenkin käydä hakemassa fotot pois, ties vaikka olisi omista rippijuhlista. Marssin fotoliikkeeseen ja sainkin melko kasan valokuvia ja vieläpä muutamalla kympillä. Kirmasin innoissani himaan katsomaan, mistähän kuvista on kysymys. Olihan paketin päällä minun nimeni.

Vaikka olen itsekin harrastanut yhtä sun toista, niin nämä kuvat olivat minulle melkoinen yllätys. Varmaan 300 kuvaa, jossa ämmä nai aasin kanssa. Kun en enää ollut kovin kiinnostunut itse aiheesta yritin tiirata, että minkähänlaisessa miljöössä kuvat on otettu? Tulin siihen johtopäätökseen, että joko Turkissa tai Kreikassa. Kaivoin tietosanakirjoista kummassa on enemmän aaseja, Turkissa vai Kreikassa? Asiaa ei ole nähtävästi laskettu. Joukkoon oli eksynyt yksi kuva, jossa vietetään perinteisiä suomalaisia lakkiaisia. Sanoisinko, että varsin erikoinen kuvakokoelma. Kiikutin kuvat takaisin liikkeeseen ja kerroin, etten tunnista aasia omakseni, joten kyseessä täytyy olla valitettava erehdys. Selattuaan hetken kuvia myyjä muuttui niin punaiseksi, että pelkäsin siltä katkeavan verisuonen päästä. Vilkutin läksiäisiksi ja suosittelin käymään joskus Korkeasaaressa, se on kiva paikka.

Juhannus on tulossa kiireineen ja minun pitää kiiruhtaa hakemaan 299 kuvaa, jossa aasi pelehtii naisen kanssa. Siinä lakkiaiskuvassa oli kyllä yksi tosi pantavan näköinen gimma, pitäisiköhän hakea ne kuvat takaisin ja pyytää sen mimmin osoite, siis sen lakkiasmimmin.

19.6 Perjantai

Tänään päätettiin viettää jätkäporukoissa juhannusta. Varattiin viidelle ukolle 10 kossua, kaksi koria kaljaa ja kymmenen pakettia HK:n sinistä. Ennen kuin päästiin perille niin Kristian oli sammuneena. Se oli aloittanut dokaamisen jo vappuna ja oli niin kännissä, että sammui matkalla ainakin kolme kertaa.

Perillä pantiin kaljoja järveen ja lämmiteltiin saunaa tarkoituksena grillata vauvan jalkoja, eli HK: sinistä kiukaalla. Makkarakassimme oli odottamassa verannalla kun reilusti yli satakiloinen Kristian horjahti ja iski leveän perseensä koko voimalla meidän makkaroidemme päälle. Ne harvat, jotka tämän jälkeen suostuivat syömään makkaraa joutuivat tyytymään bumerangin näköisiin HK:n sinisiin. Kummasti se makkara ohenee kun siihen länttää yli satakiloisen perseen.

Taidettiin olla melkoisessa päreessä koko porukka, kun yhteistuumin saatiin päähänpisto, että meidänkin on saatava oma kokko. Lähdettiin porukalla etsimään kokkotarpeita. Metsässä samoillessamme alkoi tulvia outo palaneen muovin, kumin ja bensan katku. Naapurin rannasta alkoi kuulua hirveä Kristianin möykkä. Vittu, se poltteli siellä naapurin uutta lasikutuvenettä moottoreineen päivineen. Hetken kuluttua kuului kauhea humahdus kun veneen tankki räjähti tulipalloksi. Tuli vitun kallis juhannus.

20.6 Lauantai

Herätessämme joka jätkää panetti aivan saatanasti, eikä naista mailla eikä halmeilla. Kristian ehdotti, että panisimme pahimpaan puutteeseen toisiamme. Minä isoimpana löin Kristianin tajuttomaksi. Aloimme soitella niihin 24 h hierontapalveluihin. Laskimme rahamme yhteen ja totesimme, että meillä on varaa joko yhteen hyvään tai viiteen edulliseen. Valitsimme viisi edullista, koska yhdestä tulisi kuitenkin riitaa. Tunnin kuluttua taksi kaartoi pihaan ja onnesta jäykistyneinä riensimme vastaanottamaan helpotuksia.

Käsittämätöntä, parhaannäköinenkin oli pahempi kuin Naina Jeltsin, eikä kukaan puhunut muuta kuin venäjää. Nuorin oli luultavasti viisissäkymmenissä ja kaikki vitun lihavia. Päätimme kuitenkin raahata venakot saunaan, jos vaikka siellä alkaisi panettaa. Minun ”morsiamellani” oli niin isot tissit, että pestessään mahaansa se nosti läskit rintansa olkapäilleen, että sai pestyä mahansa! Täytyy myöntää, että se Kristianin homoilu ei tuntunut enää lainkaan hullummalta.

Saunan jälkeen kukin raahasi oman ”kultansa” omaan soppeensa ja teki mitä teki. Minun romanssini kuukahti jo ennen kuin se pääsi alkamaan. Tatjana ajatteli olevansa seksikäs ja veti päälleen jotkin neuvostoaikaiset hepenet ja alkoi heiluttaa sitä valtavaa persettään, niin että koko mökki heilui. Kyseessä oli luultavammin eroottinen esilämmitys, mutta minä painuin ulos oksentamaan.

Ajattelin, että kun tästä on kerran maksettu niin hommahan hoidetaan. Yritin kiivetä tämän vuoren päälle, kun se aivan äkkiarvaamatta alkoi läiskiä helvetin kovaa mun persettä. ”Shinun pyllyssä on paljon itikka”, selvensi läskivuori. En muutenkaan voi sietää, että joku alkaa takoa persettäni kuin patarumpua kesken aktin saati yli satakiloinen venäläishuora. Sinne se jäi mopontulpankokoisten nänniensä kanssa läiskimään itikoita. Painuin mökille vetämään sammumiskännin.

21.6 Sunnuntai

Heräsin hirveään jytkeeseen kun kaksi yli satakiloista naida jytkytti niin, että pelkäsin mökin pohjan ratkeavan. Kristian se vaan antoi rakkauden roihuta.

Tilattiin joku ihmeen tilataksi, jolla pääsimme koko konkkaronkka takaisin stadiin. Hihittelimme koko ajomatkan, koska Kristian raapi muniaan koko 300 kilometrin matkan. Pidimme matkalla jätkien kanssa oman kolmosvisan, että minkä taudin, tai taudit Kristian oli saanut.

Olin onnesta sekaisin, etten ollut pannut sitä hirviötä. Selailin vielä varmuuden vuoksi lääkärikirjoja, että voiko pakaroiden läpsimisestä saada kupan ?