JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Tulin tänään kahden viikon lomalta. Avatessani ulko-oven olin kaatua postipinon alle. Postia oli tullut kahden viikon sisällä saman verran kuin yleensä viidessä vuodessa. Survoin oven kiinni ja tarkistin, että onko oveeni liimattu joku vitun kyltti: ”Vain jätepaperia!” Ei ollut. Aloin systemaattisesti tutkia postiani. Siellä oli kolme jätesäkillistä kaikenlaisia mainoksia. Kusipää naapurini, jonka auton olin tuhonnut oli luultavimmin kaiken takana, koska postini joukossa oli joulumainoksia! Voi miten pieni mies, no kosto tulee olemaan merkittävä laajuudessaan!

Koko ilta meni postia selatessa ja kelaillessa koston laatua.

14.7 Tiistai

Aloitin jo aamusta mulle tulleiden postien lajittelun. Käsiini osui jälleen vitun outo kirje:

”Rakas päiväkirja. Sikäli kun muistan, menin käteenvedon ja oksentamisen jälkeen katsomaan, mitä päätteelle oli ilmestynyt. Ilmeisesti CIA ja hakkerit olivat olleet asialla, koska PC:n näytöllä oli kuva minusta - ilmeisesti vetämässä käteen pytyllä edellisenä yönä, jolloin lompakko meni pytystä alas kun huuhtelin sen ja yritin soittaa Visaan, mutta puhelu meni jollekin saatanan Visa Mäkiselle, joka uhkasi tehdä minusta elokuvan. Sitten mailasin valitusta EU-parlamenttiin sillä seurauksella, että oksennus levisi näppiksestä kovalevyyn ja kun lähdin etsimään antistaattista rättiä liukastuin ja iskin pääkoppani kovalevyyn, joka ei ollut yhtä kova kuin pääni. Mailasin lopuksi koko tietokoneen paskan pyttyyn, joka tulvi yli. Alakerran tyypit soittivat sitten paikalle nämä ystävälliset valkotakkimiehet, joita maanittelin päästämään itseni menemään. He rauhoittelivat minua pillerein ja piikein ja sanoivat rauhoittavasti, että "sitten seuraavassa elämässä..."

P.S. Sun päiväkirjas oli absurdisti hauskimmasta päästä!”

Mikä vitun mun päiväkirja? Ei lähettäjän nimeä, kuvasta puhumattakaan. Päätin hipsiä Alkoon ja alkaa todella funtsia, että mistä nyt kiikastaa. Päiväkirja?!

15.7 Keskiviikko

Jatkoin postini selaamista, vaikka hanskat tärisivätkin melkoisesti. Jäljellä oli kirjekuoria, joissa ei ollut lainkaan lähettäjän tietoja. Taas outo kirje:

”Vittu, kun mä saavuin kotiin, mä muistin, että mutsihan saatana täytti tänään - tai siis eilen, seitsemänkymmentä, vai oliko se saatana toissapäivänä... vai oliko se saatana kaheksankymmentä... joka tapauksessa, koska jääkaapissa oli vain soijakastiketta, päädyin nuoleskelemaan kenkäplankkia, koska mitään muutakaan murjusta ei löytynyt, siis sellaista, että polla olis mennyt uinulandiaan. Viime murusilla mä raapustin ulko-oveen, OSTA LISÄÄ PLANKKIA. Aamulla sähköäijä tuli katkaisemaan elektrisiteettiä mun luukusta. Hesaria ei ollut tullut enää pitkään aikaan ja aina kun oli siivonnut oksennuksia vessasta ja keittiöstä, mä olin yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että TILAA LEHTI, koska millä saatana muulla mä siivoaisin paikkoja, kun yrjänder tulee? Kun silmä osui lehteen, mä vähän helpotuin, se lehti oli vasta vuodelta 94. Hesaripinoja riittäis vielä pariin vuoroon... Se sähkisäijä sanoi että se maksais sitten pari sataa saada taas virtaa kämpille ja mä vähän hätäännyin. Ja siinä vois mennä viikko... mä kelasin, että parhaassa tapauksessa se olis perikunta joka maksaisi senkin laskun. Mutta pimeessä oli paha olla ja niinpä mä suuntasin erään tutun naisen luo, joka sattumalta asui lähellä! Sen ulko-ovi oli auki ja se makas sammuneena reva auki hiusharja pimpistä sojottaen sohvalla ja sen harjan ilmeinen omistaja sammuneena karvalankamatolla ja tän äijän salkku oli siinä lattialla levällään. AINAKIN KILO VIAGRAA, KAKSI CHIVAS REGALIA JA KÄSHIÄ KÖYHÄN ELÄMÄNTYÖN EESTÄ... nappasin messiin fyrkat, viinat, pillerit, kännykän ja viagrat ja tilasin taksin. Seuraava mitä muistin, oli että horjuin Heinolassa matkustajakodin vessan ja hissin välissä ja päätin ruveta kirjoittamaan SEKSIHULLUN PÄIVÄKIRJAA - ainakin niin kauan kuin tämä erektio kestää... minne hittoon se kampaaja-Kaija nyt katosi... LUPAAN PALATA PALSTALLE KUN EREKTIO ON MENNYT OHI.”

Siis mikä vitun päiväkirjasavotta mun postiluukkuuni on iskenyt. Täytyy varmaan ostaa lukollinen teinityttöjen päiväkirja. Vittu sitä tiedä, kuka tätäkin käy lukemassa. Sairasta porukkaa...

16.7 Torstai

Tänään päätin olla lukematta yhtään kirjettä. Painuin päivällä uuteen lounaskuppilaan vetämään kanuunaan pari pitkää ja kunnon eväät. Listalta löytyi suurta herkkuani, perunamuusia ja kaalikääryleitä. Tilasin ison annoksen. Kuulin keittiöstä pahaenteisen mikron kilahduksen ja hetken kuluttua herttainen täti toi mulle lautasen. Katselin monttu auki lautasta. Vittu, siinä oli muusia ainakin kottikärryllinen, mutta vain yksi ainut kaalikääryle! Vinkkasin tarjoilijan takaisin ja avasin lounaslistan lautaseni viereen. ”Anteeksi rakas tarjoilija, mutta kummassa mahtaa olla virhe, ruokalistassa vai annoksessa. Listalla lukee KAALIKÄÄRYLEITÄ, mutta lautasella on KAALIKÄÄRYLE?” Tarjoilija alkoi melkein itkeä: ”Mie oon sanonu omistajalle, että niitä pitää panna usiampi kuin yksi”, nyyhkytti tarjoilija ja lähti raahaamaan lautastani keittiöön. Hetken kuluttua hän palasi mukanaan peräti kaksi kaalikäärylettä, mutta sen sijaan muusia oli otettu yli puolet pois. Omistaja oli ainakin lukenut Suomen kieliopin tarkkaan. Lautasella oli todellakin minimimäärä kaalikääryleitä täyttääkseen monikon tunnusmerkistön. Päätin maksaa potut pottuina, joten keräsin kaikki kapakan mausteet ja tursotin ne annokseni päälle ja sekoitin hyvin. Kun tarjoilija toi laskua ja näki lautasellani ketsuppi-sinappi-HB-kastike-soija-suola-pippuri-mönjäkeon häneltä turskahti yrjöt suoraan lautaselle. Jätin vitosen tippiä tarjoilijalle. Matkalle snakarille olin hyvilläni. Omistaja tuskin yrittää pullottaa mausteita takaisin hyötykäyttöön... tai no jaa?

17.7 Perjantai

Keräsin rohkeuteni ja avasin taas yhden kirjeen:

”Jumalan terve!

Olen nyt tunnin lukenut päiväkirjaa ja - ou boi - nauranut itseni pahemman kerran tärviölle. Päästäkseni tunnelmaan jouduin käymään kahvihuoneessa sekoittamassa muutamat väkevät paukut. hmm, kolmas jo menossa. Noista skribentinlahjoistasi olisin valmis luopumaan vaikka vasemmasta takajalastani. Käy joskus Tampereella niin tarjoan sinulle kolpakon, paitsi jos tarinoissa on edes 10 %:a totta...

Jos sinulla on muita tarinoita/materiaalia niin lukisin niitä mielelläni.

Herran siunausta,

Joosef”

Mitä helvettiä tämä oikein tarkoittaa. Vittu, julkaistaanko mun päiväkirjaa jossain YLE:n teksti-TV:ssä? Jos tarinoissa on edes 10% totta? En kai mä nyt niin hullu ole, että kirjoittelisin päiväkirjaani satuja. ”Juotiin tänään Jeltsinin kanssa litra votkaa mieheen ja mentiin sen jälkeen kaviaarikylpyyn. Boris sai peräaukkoonsa ihottumaa, kun sen tuoma kaviaari oli niin suolaista...”

Vedin kännin ja painuin nukkumaan.

18.7 Lauantai

Päätin pyhittää viikonlopun rauhalle, joten annoin kirjeläjän odottaa. Istuskelin ikkunan ääressä tasoittelemassa, kun huomasin vastapäisen talon katolla jonkun tähtäilevän mua jollain helvetin isolla zoomilla. Vedin heti maihin. Tämä tästä nyt vielä puuttui, että joku yrittää salamurhata mut. Ryömin eteiseen ja pakenin talosta Kristianille.

Rimputin kuin hullu Kristianin ovikelloa. Hetken kuluttua vettä valuva Kristian kurkisti pelokkaana oven raosta. Se oli suihkussa. Painuin sisään ja Kristian takaisin suihkuun. Olin vielä aika tohkeissani kun Kristian saapui nolon näköisenä luokseni ja kysyi, että pidänkö yhden salaisuuden. Vastasin, että tietty. Se pyysi mua käärimään sen jorman sideharson sisään, kun sen omat kädet vapisee niin paljon. Olin varma, että kuulin näkyjä. Voinko mä kääriä sen slaikkarin sideharson sisään? Päässäni vyöryi miljoona ajatusta sekunnissa: ”Onko Kristian hullu. Onko Kristian hullu ja homo vai onko Kristian ainostaan homo?” Kristian alkoi selittää, että se oli saanut jonkun todella harvinaisen sukupuolitaudin siltä venäläiseltä huoralta. Lupasin auttaa ystävää hädässä. Mielessäni päätin, että jos sen jorma nousee millinkin pystyyn kun mä alan kääriä siihen sideharsoa, niin mä revin koko tapin juurineen irti.

Ei liikahtanut tappi milliäkään, kiljumisesta päätellen se tuntui olevan aika arka. Kävi oikeastaan Kristiania sääliksi. Onhan se sentään mun kaveri. Juotiin kesän kunniaksi oikein kunnon lärvit venäläisellä pirtulla. Mä sain idean, että Kristian penslaisi jormansa pirtulla. Pirtullahan desinfioidaan haavoja ym. ruhjeita. Kristian oli niin päissään, että innostui oitis. Se torppas munansa omaan lasiinsa, jossa oli blandaamatonta pirtua. Se ei ollut hyvä idea. Me ei kumpikaan nukuttu. Mä en saanut nukutuksi kun Kristian ulisi ja vaikeroi sohvalla. No, ainakin pöpöt kuoli.

19.7 Sunnuntai

Oli sen verran boogie päällä, että en pitänyt kiirettä himaan hipsimisellä. Pelattiin sököä kymmenpennisillä ja tasoiteltiin pitkin päivää. Kristian ehdotti, että mä ryhtyisin luonnonparantajaksi. Sen munaan ei koskenut enää yhtään. Lupasin harkita asiaa. Olishan se komeeta, kun olis oma käyntikortti, jossa olisi tittelinä: ”Shamaani”