JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Käsittämätöntä, aamulla soitti vanha koulukamu ja kysyi mua duuniin! Tää Birger oli kova vetämään brenkkua jo koulussa. Se veti keskiviikot, perjantait, lauantait ja sunnuntait aamusta iltaan. Me ihmeteltiin skolessa, että miksi sen piti vetää myös keskiviikkoisin? Birger kertoi, että sen faija oli opettanut sille, että keskiviikko on pikku-lauantai!

Birger kertoi, että se on kuullut mun dokaavan paljon ja haluaa nyt auttaa mut ylös. Mä olin kysymysmerkkinä. Ylös mistä? Se sanoi ehdoksi, että mun pitää mennä illalla sen kanssa AA-kerhoon. AA-kerhoon? Mikä vitun kerho se on? Aloin ounastella, että Birger on juonut aivonsa tahkojuustoksi ja luulee mun olevan noin 4-vuotias. Skidinä mä olin päiväkerhossa, jossa laulettiin AA Allin lasta... En kehdannut loukata frendiäni, joten lupasin lähteä AA-kerhoon.

Birger tuli hakemaan mua vitun hienolla BMW:llä. Juteltiin niitä näitä kunnes saavuimme tavallisen kerrostalon eteen. Seinässä oli kyltti: ”AA-kerho.” Siellä oli miestä ja naista joka lähtöön. Tosi sporttisia ja sitten vähemmän sporttisia tyyppejä. Istuin melkein Birgerin syliin, kas kun en tiennyt mistä oli kysymys. Ensin siellä luettiin pätkä jostain kirjasta, jossa puhuttiin liiasta dokaamisesta. Seuraavaksi jokainen puhui vuorollaan omista juomiskokemuksistaan. ”Mä olen Kake ja alkoholisti... Mä olen Lissu ja alkoholisti... Mä olen Henkka ja alkoholisti...” Juuri kun rundi lähestyi meitä, niin Birger kuiskasi mun korvaan: ”Muista sitten sanoa, että olet Juha ja alkoholisti.” Mä olin aivan sekaisin. Birger kertoi omalla vuorollaan, kuinka se oli selvinnyt hirvittävästä viinakierteestään ja oli nyt menestyvä liikemies. Sitten oli mun vuoro. Nousin ylös ja sanoin: ”Moi! Tää Birger käski mun sanoa, että mä olen Juha ja alkoholisti. Mä olen kyllä Juha, mutta en vitussa alkoholisti.” Sitten mä kerroin kuinka paljon mä olen saanut pimppiä kännissä ja kuinka hirmu kivaa mulla on ollut jurrissa. Myönsin, että krapulat ovat joskus olleet vähän vittumaisia. ”Panettaa niin saatanasti, mutta ei uskalla panna kun pelkää aortan repeävän.” Salissa oli hiirenhiljaista. Kun kokous oli ohi, menimme kadulle röökille. Ehdotin, että mentäis koko remmi pubiin kaljalle. Koetin keventää vähän tunnelmaa: ”Jutuista päätellen tää porukka ei lasiin sylje.” Vittu, ne meinas pistää mua porukalla turpaan. Oli niillä näköjään todellinen ongelma alkoholin kanssa. Toivottavasti musta ei ikinä tule alkoholistia. Vitun juopot.

21.7 Tiistai

Birger soitti aamulla ja kertoi olevansa pahoillaan käytöksestäni. Se ehdotti, että tulisin uudestaan kokoukseen ja pyytäisin anteeksi käytöstäni. Lupasin tulla, jos saan ensin rikkoa Birgerin BMW:stä sähköiset lasin nostimet ja hitsata auton ovet kiinni. Sitten hitsaisin jatkopalan bemarin pakoputkeen ja ohjaisin kaikki pakokaasut auton sisään. Lohdutin Birgeriä: ”Sun ei tarvitsisi kuolla pakokaasuun vaan paskanhajuun, koska sun vitun hienon katalysaattori BMW:n pakokaasu haisi erehdyttävästi kananmunapierulle.” Löin luurin kiinni ja avasin pullon ihanaa keskiketterää. Pohdin pitkin päivää, kuinka kamalaa olisi, jos alkoholista tulisi ongelma. Alkoholisti... voi vittu!

22.7 Keskiviikko

Olin jo unohtanut kirjeläjäni, kun postiluukku taas läsähti. Tällä kertaa sain ainoastaan yhden kirjeen:

”Hyvä Pikku-Juha,

Minun täytyy valitettavasti valittaa näistä Juoppohullun päiväkirja sivuista, koska ne pilasivat minulta kokonaisen työpäivän. Luettuani 12 viikon annoksen sain hirvittävän vatsakivun ja poskiin koski. Koko loppupäivän kiinnostukseni loppuun maailmaan oli kadonnut, ja menetin melkein työpaikkani. Jos tällainen jatkuu, täytyy minun ehkä haastaa teidät oikeuteen koska appeni on tuomari.

T: Iso-Jussi”

Juoppohullun päiväkirjan sivuista?! Mitä vitun pelleilyä tämä nyt oikein on? Päätin painua poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta. Pakkasin Alkon muovikassiin päiväkirjaa käsittelevät kirjeet sekä oman päiväkirjani. Oli jo lähdössä kun huomasin vastapäisen talon katolla taas jonkun zoomailevan mua. Hiivin kuin Navajo-intiaani rappukäytävään ja sieltä vintille väijyyn. Kaivoin vinttikomerosta lutkuni ja painuin kattoikkunasta tarkkailemaan. Vittu, naapuritalon katolla oli joku hiippari ottamassa helvetillisellä zoomilla valokuvia mun kämpästä! Latasin lutkun ja tähtäsin kameramiestä tarkasti keskelle otsaa. Nähtävästi tähtäin ei ollut ihan kohdallaan, koska osuin hiipparia suoraan perseeseen. No pääasia, että osuin. Oli tipalla, ettei kameramies pudonnut katolta alas. Kyllä se niin vikkelästi lähti katolta. Otin lutkun kämpilleni ja painuin ostamaan vähän rentoutusjuomaa.

Itsevarmuuteni oli palaamassa ladatun lutkun myötä. Huutelin muutamia intiaanien sotahuutoja ja leikkasin puukolla sohvatyynystä päällisen, jonka ripustin vyölleni kuin päänahan. Turha tulla vittuilemaan, tai tulee sotakirveestä!

23.7 Torstai

Vaikka maksassani oli aika kivat polttarit meneillään, päätin mennä tänään poliisiasemalle. Otin todistusaineiston mukaani ja hyppäsin ratikkaan. Perillä selitin päivystäjälle asiani, mutta se sanoi tämän tyyppisten asioiden kuuluvan komisario Freemanille. Päivystäjä antoi mulle huoneen numeron ja näytti minkä käytävän varrella huone oli. Löysin oikean oven, jossa luki: ”Komisario Freeman.” Oletin, että komisario tiesi tulostani etukäteen, joten tempaisin oven auki koputtamatta. Voihan vittu! Huoneessa oli sälekaihtimet kiinni, poliisilla housut nilkoissa, tietokoneen näytöllä alaston ämmä revitti persettään ja kyttä hakkas täysillä tumppuun! Kyttä säikähti aivan vitusti. ”Ulos, ulos!”, Ettekö te nää, että olen töissä!”, kiljui komisario. Painuin käytävään täysin sekavana. Hetken kuluttua komisario Freeman avasi oven ja pyysi sisään. Sälekaihtimet oli auki, housut ylhäällä ja kuvaruudulla jotain asiakirjatekstiä. Se ojensi kätensä kätelläkseen mua. Etsin katseellani käsienpesulavuoaaria, jota en löytänyt. Ennen kuin uskalsin ojentaa kättäni kysyin, että kummalla kädellä se äsken runkkas? Huoneeseen tuli nk. vaivautunut tunnelma.

Kertoessani komisariolle asiani ja esitellessäni saamiani kirjeitä hän koetti tuskastuneena pyyhkiä oikeaa kättään lahkeeseensa. Kerroin, että pidän itse päiväkirjaa, jonka kyttä välttämättä halusi nähdä. Se selaili sitä aikansa ja alkoi mesota: ”Onko nämä kaikki totta?!” Olin hieman loukkaantunut. ”Totta vitussa ne on totta! Luuletko sä vitun runkkari, että mä kirjoittelen päiväkirjaani mitä sylki suuhun tuo?” Tunnelma alkoi olla suorastaan uhkaava huoneessa. Komisario soitti nopean puhelun ja hetken kuluttua huoneeseen tuli kaksi kyttää. ”Viekää tuo mies putkaan toisen omaisuuden tärvelemisestä”, määräsi komisario. Meikäläinen joutui putkaan, vaikka olin tullut tekemään itse rikosilmoitusta. Jipii...

24.7 Perjantai

En nukkunut jostain syystä viime yönä sekuntiakaan. Aamulla tuli joku tutkija hakemaan mua kuulusteluihin. Se kyseli, että olenko mä polttanut juhannuksena jonkun moottoriveneen? Olenko työntänyt kamelin perseeseen kolmikulmaisen Grants-viskipullon? Olenko myynyt väärennetyn Rolex-kellon aidon hinnalla vuorineuvokselle? Olenko, olenko, olenko...

Vasta illalla olin saanut selvitettyä kaikki tapahtumat juurta jaksaen. Välillä kyttä nauroi vedet silmissä ja välillä repi tuppoja muutenkin harvasta tukastaan. Lopuksi tutkija välitti komisario Freemanin terveiset: ”Minä en saa kirjoittaa sanaakaan 23. päivän tapahtumista tai mut tullaan haastamaan kunnianloukkauksesta oikeuteen.” Lupasin, käsi taskumatilla olla kirjoittamatta mitään valheellista. Ennen lähtöäni tutkija sanoi, että mulle tulleet kirjeet olivat paperikoipiota E-maileista. Katsoin kyttää turpa auki, ”aha”. Pyysin tutkijaa välittämään komisariolle kirjoittamani lappusen: ”Herra komisario Freeman! Kokeilkaa joskus vasemmalla kädellä, se on vähän niin kuin saisi vierasta! Kunnioittavasti Putka-Juha”

Menin suoraan pubiin ja kirjoitin kaikki mitä muistin 23. päivästä muistiin. Vitun runkkari miliisi.

25.7 Lauantai

Heti herättyäni päässäni pyöri outo teema, ”E-mail”. Mikä vittu on E-mail? Soitin kirjastoon ja pyysin virkailijaa lukemaan vaikka kaikki kirjat kannesta kanteen, mutta mun on saatava tietää mikä on paperikopio E-mailista? Virkailija nauroi kuin pingviinin ja konekiväärin elävä fuusio. ”Kikikikikikikiki...” Sain raivarit ja huusin niin kovaa kuin jaksoin: ”Lopeta lumppu!!!” Se toimi, kikatus loppui kuin seinään. Närkästynyt ääni totesi: ”Se on sähköpostin nimi. Piip piip piip piip...” Vitun kurkkuääntelijä löi luurin korvaan. Vai sähköpostin...

26.7 Sunnuntai

Päätin kurkistaa pitkästä aikaa hieman posteja. Avasin nähtävästi perjantaina tulleen paksun kirjeen, jonka päällä oli selvästikin naisen käsialaa. Pussista löytyi kirja: ”Kaksitoista askelta.” Häh? Olinko jurrissa tilsinyt jonkun ämmän varpaat tanssilattialla, kun mulle lähetetään joku vitun tanssiopas ”Kaksitoista askelta”? Aloin selata kirjaa. Ensimmäinen askel opetti: ”Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.” Vittu, eihän se ollutkaan mikään tanssiopas. Katsoin kirjaa vähän tarkemmin. Tietenkin, tää oli niitten AA-hiippareitten kirja. Etusivulla oli omistuskirjoitus: Rakas Juha! Huomasin, että et ollut oikein perillä AA-perinteestä käydessäsi kokouksessamme. Jos suot, niin kerron sinulle muutamia asioita toiminnastamme. Terveisin Tiina.” Käsiala oli niin kaunista, että päätin ehdottomasti harkita asiaa. Onneksi mimmi oli laittanut puhelinnumeronsa mukaan.

Vaikka en ole kuin krapulassa taikauskoinen, niin silti tuli jonkinlainen ”kohtalon kellot kumajaa”-olo. Oli tosi hektinen fiilis kun huomasin, että olkkarista vessaan on 12 asekelta. Keittiöstä vessaan on 12 askelta. Parvelta vessaan on 12 askelta. Eteisestä vessaan on 12 askelta. Tämän täytyi olla enne. Tästä päivästä lukien ainakin paskahuusini on täysin alkoholivapaa-alue.