JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI2.11.1998 Maanantai (viikko 45)Eipä näy päiväkirjaa ei... Dani
Eipä näy päiväkirjaa ei... Dani
Pärräsin päiväkaljoille pubiin. Onnekseni olin saanut vähän hilloa eilisestä keikasta. Vieläkin on varpaat hellinä, hullujen hommaa pianon kantaminen! Funtsin, että pistääköhän fyysinen rasitus mieshormonit liikkeelle kun panetti niin vitusti heti aamusta alkaen? Ehkäpä seksuaalisuuteni löysi jonkun uuden sinfonian siitä vitun pianon retuuttamisesta. Luin jostain lehdestä, että ihmisen seksuaalisuus voi tuntua energiana kropan ulkopuolella. Mulla oli nähtävästi maailman suurimman heijarin muotoinen aura ympärilläni, koska kaksi verevää blondia telakoitui mun kyljyksiini kiinni. Liekö syynä varhainen hetki vai työhönsä vakasti suhtautuvat ammattilaiset, mutta mimmit teki mulle heti selväksi, että kaksi ilmiselvää huoraahan siinä tapitti. Snadi nousuhumala korkattuna esinahkaa repivällä panetuksella sai aikaan mielenkiintoisen efektin. En ajanut lumppuja heti pois vaan jäin kuuntelemaan aidon kiinnostuneena aamun tarjousta. Toinen mimmi heitti kuin joltain vitun a’la carte listalta, ”suihin tekee sataviisikymppiä, normaali yhdyntä puolessa tunnissa tekee kolmesataaviisikymppiä ja anaaliyhdyntä viisisataa”. Mä jäin haavi auki ihmettelemään, että minkähänlainen tälle kotkalle on normaali yhdyntä puolessa tunnissa? Koska olin selvästi saamassa hankalan asiakkaan leiman iski toinen lintu omat korttinsa pöytään. ”Saat vetää mua viidelläsadalla poskeen, limppuun ja hanuriin tunnin ajan niin paljon kuin jaksat.” Tää oli varmaankin niitä kauppaopiston legendaarisia, ”tarjous josta et voi kieltäytyä”. Olin jo tarttumassa syöttiin kun mimmi lisäsi, ”jos teitä on useampi niin jokaisesta ylimääräisestä hepusta kolmesataa lisää”. Mitä vittua?! En kai mä ala tarjota koko kapakalle persettä, ”hei kuka haluaa vetää aamutuimaan huoraa, käsi ylös, Juha tarjoaa!”. Päätin vetää vielä yhden tuopin ja painua sitten himaan tarkistamaan, että vieläkö tekee mieli. Jos tekee, niin tuikkaan jormani mieluummin vaikka pölynimuriin kuin näihin sekopäisiin hutsuihin. Himassa ei enää panettanutkaan. Selailin päivän lehtiä ja löysin ihmeellisen ilmoituksen. ”Lady Line risteilyt, kaksi naista yhden hinnalla!” Jumalauta, toihan on kova juttu! Olin jo pakkamassa muovikassiani kun päähäni palautui kammottava muisto aamulta. Mitä jos tää onkin niiden lumppujen ilmoitus? Sain miedon raivarin ja sytytin lehden oitis palamaan. En tajunnut, että lehti olikin vähän helvetin paksu, joten jouduin juoksemaan ilmiliekeissä roihuava lehti kourassa ikkunan luo ja nakkasin tulipalon ikkunasta kadulle. Ei mennyt varmaan kuin 10 minuuttia kun kuulin kadulta paloautojen ääniä. Kipitin ikkunaan katsomaan, että mikä mekkala siellä oikein oli käynnissä. Ei voi olla totta! Kusipäänaapurini oli ostanut junan ruhjoman
Datsuninsa tilalle Datsun 100A:n, jonka perässä oli ollut pieni peräkärry.
Tulipalloni oli osunut suoraan peräkärryn kuomun päälle sillä
seurauksella, että mustavalkoisen (etupää valkoinen takapää musta)
Datsunin perässä oli mustunut peräkärryn aisa ja hiiltyneet vanteet.
Kummallista, en tiennytkään että peräkärryjä tehdään myös puusta.
Toisaalta ei noin pieni auto jaksaisi vetää metallista kärryä. Huonoa
tuuria naapurilla - tosi huonoa.
Eipä näy päiväkirjaa ei... Dani
Eipä näy päiväkirjaa ei... Dani
Eipä näy päiväkirjaa ei... Dani
Eipä näy päiväkirjaa ei... Dani |
