JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI28.12.1998 Maanantai (viikko 53)Ei ole kuulunut päiväkirjasta... Toivoo Dani
Ei ole kuulunut päiväkirjasta... Toivoo Dani
Ei ole kuulunut päiväkirjasta... Toivoo Dani
Painuttiin Gunnarin ja Mikaelin kanssa Kristianille viettämään viimeistä päivää. Kristianilla oli selässään rinkka, joka kilisi! Vitun uuno, se oli hankkinuty rinkallisen viinaa neljälle hepulle! Kun aloimme purkaa rinkkaa, niin joka vitun taskussa ja salalokerossa oli vähintään yksi pullo. Kristian selitti, että se oli vienyt divariin kirjoja, joista yhden arvo oli ollut yli kymppitonnin! Mä kysyin Kristianilta, että mikä kirja se muka oli? Kristian vaan kohautti olkapäitään tietämättömänä ja ihmetteli vielä kuinka niin vanhasta kirjasta maksetaan älyttömästi varsinkin kun se oli vielä pilattu nimikirjoituksella? Jos Kristian sai siitä kymppitonnin, niin se oli todennäköisesti oikealta arvoltaan vähintään puoli milliä. Kristian varmaan veisi Mooseksen kymmenen käskyäkin divariin, jos vaan eteen sattuisi. Tok tok... Kristian alkoi selittää taikarinkkansa salaisuutta, ”no, mä menin Alkoon ja aloin laulaa myyjälle seuraavaa laulua: Jos täytätte mun rinkkani niin tahdon kertoa. Ei Nykäsen Matin managerina oo enää Antero Vertoa...” Katsottiin koko vitun puliukkokomppania monttu auki Kristiania, joka jatkoi, ”sit se nainen alkoi mättää mun rinkkaa täyteen kun mä vilautin sille mun setelituppoa”. The Kristian show oli käynnistynyt täydellä teholla. Mikael ja Gunnar olivat hankkineet perunasalaattia ja nakkeja. Mitkähän vitun kulutusjuhlat meillä oikein oli, kun Gunnar latasi ämpärin täyteen nakkeja. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka härskiltä näyttää ämpärillinen B-luokan nakkeja. Hyi saatana! Iltapäivällä oli jo täysi boogie päällä. Mikael mätti nakkeja naamariin oikein urakalla. Se veti varmaan litran sinappiakin kyytipoikana. Hetken kuluttua Mikael ikään kuin selvisi silmänräpäyksessä ja pinkoi lyhyin askelin paskahuusiin. Vaikka olisin huudattanut stereoita kybällä, niin silti ne vitun pärskähdykset kaikuivat koko kämpässä. Sitten alkoi kuulua Mikaelin voivottelu, ”Juha onko sulla yhtään kynttilää?”. Kynttilää? Tulpaksiko se sen perseeseensä aikoo änkeä? ”Juha kiltti, tuo tänne yksi kynttilä ja tulitikut!”, anoi Mikael vessasta. Minkähän vitun polttoitsemurhan se oikein aikoo tehdä? Kristian vei kynttilän ja stendarin Mikaelille. Vessan ovi aukesi ja sieltä tulvahti niin järkyttävä haju, että Kristian heitti kaariyrjöt suoraan vessan lattialle. Vaikka mä olin keittiössä niin silti sain kakoa yrjöpalloa, oli se niin järkyttävä haju. Kristian parka jäi oksentamaan vessaan Mikaelin ja kynttilän kanssa. Tajuaakohan Kristian tulla sieltä vessasta pois - ei se yrjöäminen muuten ikinä lopu. Kun tilanne oli vähän rauhoittunut kuului vessasta Mikaelin voipunut ääni, ”eikö ne nakit olleetkaan laktoosittomia?”. Ei tarvinnut edes tarkistaa tuoteselosteesta... Kun puoliyö alkoi lähestyä myös silminnähden hoikistunut Mikael liittyi seuraamme. Olin ostanut kassillisen kaikenlaisia raketteja, jotka oli tarkoitus ampua pihalla. Alettiin heppujen kanssa vetää rytkyjä niskaan kun Kristian sanoi käyvänsä vielä äkkiä partsilla röökillä. Aloin etsiä rakettikassiani kun parvekkeella alkoi eläkeläisten kolmas maailmansota. Helvetillinen rätinä, ujellus, pauke, sähinä, sihinä ja Kristianin kiljunta alkoi kuulua parvekkeelta. Näytti kuin parvekkeelle olisi iskeytynyt meteoriitti. Kaikki maailmankaikkeuden värit loimottivat partsilla ja Kristianin parvekkeen ikkunaa vasten litistynyt naama huusi apua. Kristian oli stumpannut röökinsä meidän rakettikassiin... Kummallista, Kristianista ei löytynyt ainuttakaan palovammaa. Ainoastaan mieli oli vähän järkähtänyt ja selkäpuolelta kaikki kledjut kalsareita myöten olivat palaneet tai ainakin mustuneet. Kristian ilmoitti, ettei se halua lähteä katsomaan raketteja, joten kipaisimme kolmistaan; minä, Mikael ja Gunnar juhlistamaan uutta vuotta pihalle. Kristian möksötti sohvalla kun palasimme pihalta. Vielä oli edessä tinan valaminen. Pantiin hellaan tuli ja kaivettiin tinat esiin. Ensimmäisenä Gunnar sulatti oman tinansa. Emme tajunneet varata ämpäriä johon molskauttaa tinaa, joten Gunnar joutui kuuma kauha kourassa paniikkiin ja roiskaisi tinansa suoraan Mikaelin paukkulasiin. Pahaksi onneksi Mikael sattui juuri katsomaan muualle kun hänen cocktailiin ilmestyi vieras esine. Mikael heitti pahaa arvaamatta pitkän huikan naamariin, jolloin tinainen piikkisika takertui sen kurkkuun. Mikaelin ilme oli vähintäänkin katsomisen arvoinen, kun iso piikikäs rautaesine jämähti suoraan nieluun juntturaan. Se yritti sormellaan osoittaa, että hänen kurkkuunsa oli jäänyt jotain jumiin. Kurkistin kurkkuun ja totesin, että jos yritän kolmen promillen kännissä irrottaa kaverin nielusta esinettä, joka muistuttaa lähinnä 500 hauenkoukun fuusioita niin voipi lähteä puoli päätä irti, ennen kuin tuo härkkäin on saatu ulos. Soitettiin ambulanssi paikalle. Oli lanssikuskeille selittämistä, että mikä Mikaelin kurkussa on. Ne meinasivat soittaa miliisit paikalle, kun selitimme sen olevan uudenvuoden tinaa. Ne luuli, että me oltiin heitetty se suoraan kauhasta Mikaelin turpaan. Lanssi vei Mikaelin mennessään. Pohdittiin illalla, että
toivottavasti ne saa ehjänä sen klöntin sieltä Mikaelin nielusta pois,
että saadaan katsoa mitä tina lupasi Gunnarille vuodeksi 1999.
Ei ole kuulunut päiväkirjasta... Toivoo Dani Ps. Kosteaa vuotta 1999
kaikille Juoppohullun Päiväkirjan ystäville!
Ei ole kuulunut päiväkirjasta... Toivoo Dani
Ei ole kuulunut päiväkirjasta... Toivoo Dani |
