JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Mikael ja Kristian porhalsivat aamulla mun kämpille. Kristian oli onnesta mykkyrässä. ”Juha, vittu mä voitin bingossa, mä voitin bingossa!” Olin hieman haavi raollaan, koska Kristian ei työnnellyt kottikärryillä tonnin setelipaaleja tai raahannut 25 kilon joulukinkkua puhumattakaan lavallisesta pannujauhatettua Saludoa. Kristian veti taskustaan kolme risteilylahjakorttia. ”Jipii bojaat! Nyt lähretähän merille pimpun metsästykseen!”, hihkui Kristian.

Kristian selvitti samantien meille hyttipaikat, joten jo iltapäivällä oli karvaisten kannikoidemme alla vitun kylmää merivettä.

Painuttiin botskille, jossa saimme neljän hengen hytin. Odotimme paska jäykkänä, että tuleeko neljännelle paikalle joku sekopää, mutta ketään ei näkynyt. Pinkaistiin A la Carteen syömään. Kristian piti hienot luennot miten mun tilaama lohimedaljonki pitää leikata. Kristian tutki mun annosta kuin joku vitun patologi junan alle jäänyttä uhria. Se nosteli, taputteli, paineli ja ronkki mun medaljonkia niin, että jäljellä oli sellainen pöperrys kuin joku olisi kaatanut mun lautaselle purkillisen Bonaa 8 kk. Kristianin varovainen arvio oli, että lohimedaljonki on todellakin valmistettu merilohesta, koska lohen liha oli niin vaaleaa. Lisäksi se havaitsi, ettei kalasta löytynyt pannulla paistamisen jälkiä, joten se oli mitä todennäköisemmin valmistettu hauduttamalla uunissa rosépippurikastikkeessa. Valkosipuliperunat oli Kristianin mielestä valmistettu pannulla, koska niissä ei ollut lainkaan kuivunutta pintaa. Oli miten oli, vaikka Kristian pilasikin ateriani visuaalisen puolen, niin silti se oli hyvää. Mahtoi Mikaelia vituttaa kun se ressu meni tilaamaan katkarapu-munaseoksella täytettyjä kampelafileitä. Kristian preparoi ne niin kaameannäköiseksi mönjäksi, että Mikael kävi heittämässä kaariyrjöt laivan kaiteen yli. Mikael palasi vasta kolmen vartin kuluttua. Se oli heittänyt yrjöt väärän kaiteen yli, eli vastatuuleen. Nyt Mikael oli jälleen seurassamme suihkunraikkaana ja uusissa puhtaissa vaatteissa.

Kristianilla kävi niin mieletön flaksi laivalla sen selittäessä mimmeille niitä energiakeskus-juttujaan, että minä ja Mikael katsottiin paremmaksi painua laivan pubiin hölöttämään paskaa. Ei tuntuneet meidän jutut mimmejä kiinnostavan Guru-Kristianin jälkeen...

Havahduin yöllä Kristianin kiikuttaessa jotain daamia meidän hyttiin. Mikael oli kiskaissut pellin niin kovaa muurin sisään, ettei se herännyt pariskunnan saapumiseen. Kun kuulin Kristianin kuiskivan mimmille, niin päätin näytellä nukkuvaa ja antaa kaverille edes mahdollisuuden yhteen nopeatempoiseen. Kristian ja kimuli kampesivat yläpetille ja sammuttivat valon. Oli niin pimeää kuin nyt ikinä voi olla keskellä talvea ja keskiyöllä ikkunattomassa hytissä! Yläkerrasta kuului tuttua litinää. Yritin peittää tyynyllä korvani, mutta se vitun lotina-performance kuului silti. Hetken kuluttua kuului Kristianin kuiskaus, ”käänny silleen et mä nään sun perseen”. Silmäni räpsähtivät auki, kuin olisin vetänyt leilillisen Asterixin taikajuomapadasta. ”Käänny silleen et mä nään sun perseen?” Koitin kurottaa päätäni reunan yli ja tarkistaa, että oliko yläpunkassa valot päällä. Ei ollut. Aloin survoa tyynyä niin syvälle kurkkuuni kuin pystyin, etten olisi nauranut kurkkutorveani pihalle. Hytissä oli niin pimeää, että vaikka se mimmi olisi heittänyt lapajättiläisiä keskellä hytin lattiaa niin perseestä ei olisi näkynyt vilaustakaan. Tuskanhiki valui pitkin poskiani kun yritin välttää romanttisen välinaurun tunnelmaa pilaavaa vaikutusta. Kristianilla voi olla mystistä tietoa energiakeskuksista, mutta kyllä tää oli aika kovaa kamaa. ”Käänny silleen et mä nää sun perseen...” Tuskinpa se sitä juurichakraa sieltä etsi...

2.2. Tiistai

Heräsin aamulla hirvittävään tömähdykseen sänkyni vieressä. Oli edelleen säkkipimeää, joten raapaisin valot päälle. Maassa mötkötti alaston akka ja kuin pultilla perseeseen kiinnitettynä Kristian! Voihan vittu, ne olivat nussineet itsensä sängystä hytin lattialle. Nähtävästi Kristian sai toosaa tarpeeseen, koska se jatkoi edelleen lattialla nylpyttämistä. Pistin valot pois ja toivoin että nukkumatti tulisi ja iskisi mua nuijalla tapuliin. Kuuntelin 15 minuuttia sitä ähinää lattialla ja pureskelin vittuuntuneena tyynyn kulmaa. Päätin järjestää Kristianille porttarin kaikkiin maailman bingoihin. Ähellyksen jälkeen tunsin kuinka joku kellahti viereeni ja tarrasi sukukalleudestani kiinni. Korvaani kähisi onneksi naisen ääni, ”haluutsä et mä hoitelen samoilla liukkailla vielä sutkin?”. Pistin valot päälle ja näin kuinka kaksi hulluna hohtavaa silmää tuijotti mua palavasti. Olikohan Kristian työntänyt tämän akan hanuriin jooga-varpaansa sillä seurauksella, että tämä akka oli kokenut seksuaalisen valaistumisen? Kieltäydyin kohteliaasti ja kehotin häntä kääntymään Mikaelin puoleen. Sekin oli vikatikki, nimittäin nyt sain kuunnella saksankielisiä korahteluita ja armotonta rynkytysnaintia. Eipä tarvitse ihmetellä miksi Suomessa on niin paljon jengiä eläkkeellä selkävikojen takia. Vitun kanit...

3.2. Keskiviikko

Olipa taivaallista nukkua omassa pikku pesässä. Jotenkin tökki pienikin viinan kanssa läträäminen, joten päätin käydä ostamassa korin vichyä ja iltapäivälehdet. Kietaisin heti kättelyssä neljä pulloa vichyä naamioon. Kummallista, edes kalja ei röyhtäilytä niin paljon kuin vichy. Toinen ikävä puoli vichyssä on, että se alkaa paljon juotuna tuoda vedet silmiin. Kummaa kamaa.

Löysin herttaisen uutisen lehdestä: "17-v. tyttö vaati entuudestaan tuntemaltaan urheilijalta rahaa. Kinastelun päätteeksi tyttö löi miestä päähän puolen litran olutpullolla kolmesti. Pullo säilyi ehjänä mutta miehen päähän jouduttiin ompelemaan useita tikkejä. -Melkein lähti taju kankaalle ja päässä soi viikon, kertoo urheilija." Tuli heti mieleen kun vetäisin itse puolen litran Viru Kangean sisäisesti päähän, niin päässä soi viikon hanuriversio kalinkasta. Se soi siis ihan oikeasti heti kun silmänsä ummisti.

Aloin pohtia, että oliko ko. kaljapullo tehty vahingossa jostain panssarilasista? Olisi siinä saanut kauan takoa ennen kuin toinen olisi antanut periksi - pää tai pullo. Tämä ajatusleikki herätti mielessäni huvittavan lapsuusmuiston kun olin katselemassa oikean elokuvan tekoa. Paikalle oli haalittu stuntteja tekemään hyppyjä omakotitalon toisen kerroksen ikkunasta. Ohjaaja oli laittanut ikkunan alle pahvilaatikoita, joiden päälle stuntin piti hypätä. Yksi stuntti ei suostunut leiskauttamaan pahvilaatikoihin vaan vaati hetekoita ikkunan alle. Lopulta vittuuntunut ohjaaja myöntyi ja käski hankkia hetekoita. Stuntti teki hypyn ikkunan läpi niin että helähti. Jäbiskä oli ottanut komeat vauhdit ja osui reunimmaiseen hetekaan, josta se pomppasi kuin Naton ohjus suoraan orapihlaja-aidan sisään! Armoton vitunhuuto raikui orapihlaja-aidan sisästä ja raivostunut ohjaaja möykkäsi vieressä, ”mähän sanoin vitun kusipää, että hyppää pahvilaatikoihin. Nyt meni otto pilalle kun sä pomppasit kuin kumipallo suoraan piha-aitaan!”. Mä jotenkin tajusin, että nyt mun pakko jäädä seuraamaan tulevia tapahtumia. Paikalle tuli toinen stuntti, joka suostui ilomielin hyppäämään pahvilaatikkopinoon nähtyään tämän aidasta irrotetun kollegansa. Jo kuvauskäskyn annettuaan ohjaaja kysyi joltain avustajalta, ”onhan toi ikkuna nyt varmasti vaihdettu sokerilasiksi?”. Avustajan ilme oli näkemisen arvoinen juuri kun kamerat ikuistivat hyppyä. Lasin helähtämisen jälkeen opin valtavan määrän nk. lentäviä kirosanoja. Verinen naama läjähti suoraan pahvikasaan. Musta tuntui että mun oli parasta lähteä. Kävellessäni pois kuulin kuinka joku nauhoittaja tuli sanomaan ohjaajalle, että otto oli loistava - ainostaan äänittäjä oli unohtanut pistää ääntä nauhalle. En ole ikinä nähnyt sellaista kotimaista elokuvaa, jossa olisi ollut tällainen kohtaus. Ehkä niiltä loppuivat pahvilaatikot - tai stuntit...

4.2. Torstai

Kylläpä maailmaan mahtuu kummallisia lehtiotsikoita. Uudessa 7 päivää lehdessä komeili teksti, ”Pääsin Jorman avulla eroon Esasta”. Jaaha, en ollut kuitenkaan niin kiinnostunut aiheesta, että olisin ostanut lehden, mutta kyllä se melkoinen Jorma on täytynyt olla kun sillä pääsee irti Esastakin... Kaikella paskalla sitä lehtiäkin myydään.

5.2. Perjantai

Ajattelin piristää itseäni käymällä Kristianin luona kuulemassa viimeisimmät villitykset. Jälleen kerran sain rimputtaa turhaan ovikelloa. Tällä kertaa Kristianin kämpästä kuului outoa matalaa hyminää. Iskin niin paljon kuin nyrkistä lähti jäbiskän oveen ja karjaisin postiluukusta, ”vittu nyt tää ovi auki!”. Kristian tuli hämmästyneenä avaamaan ovea, ”ai siellä oli joku?”. Marssin eteiseen, ”ai siellä oli joku? Vittu mä renkutin sun ovikelloa varmaan vartin ja täältä kuului vaan outo mumina. Otitko sä joltain poskeen vai mistä vitusta taas on kysymys? Jos täällä on joku pervo vaatekomerossa piilossa niin päästä se vaan rauhassa ulos. En mä sitä tapa - vielä”. Kristian loukkaantui todella verisesti ja lähti niskojaan nakellen keittiöön. ”Minä meditoin ja olin niin syvässä transsissa etten kuullut sinun maallisen ruumiisi kolkuttelua. Tapasin henkioppaitani, joilta saan todellisia neuvoja”, nakkeli Kristian. Aloin kiinnostua, että oikein henkioppaita. Pitkän ruinauksen jälkeen sain udeltua Kristianin henkioppaista. Yksi on kuulemma vanha intiaani, joka antaa lyhyitä ohjeita. Yritin kinuta muutamaa esimerkkiä, mutta Kristian vaikeni kuin muuri. Lisäksi sillä on joku siperialainen shamaani, joka opettaa sitä ymmärtämään kuoleman ja elämän eroa. Täytyy myöntää, että mun oli pakko ottaa Kristianista navakka ote ja haistella sen hengitystä. Ei se haissut viinalle. Nyt oli maailman kirjat sekaisin, Kristian ynisee himassaan ja tapaa poppamiehiä ja shamaaneita. Todella outoa- peräti kummallista...

6.2. Lauantai

Kristian soitti, vaikka en heti tunnistanutkaan äijää naurun hekotuksen seasta. Se oli ostanut jonkun blondivitsi-kirjan. Kristian oli selvästi päättänyt kehitellä oikein aasinsillan vitsilleen. ”Paljonko siellä on pakkasta”, kysyi Kristian. Arvelin siinä - 20 asteen kieppeillä. Sitten Kristian tiedusteli, että olenko nähnyt kadulla viime päivinä paljon huoria kaupittelemassa itseään? Totesin, etten tiedä aina kuka on huora ja kuka ei, mutta ei nyt mitään silmiinpistävää lumpustelijaa ole näkynyt. Vihdoin Kristian pääsi aiheeseen, ”tiedätkö mikä tulee kun risteyttää siperianhuskyn ja blondin?”. Alkoi väsyttää kamalasti. Kristian oli niin tohkeissaan ettei pystynyt pitämään vapauttavaa tietoa enää sisällään. ”hyvin pakkasta kestävä huora!”. Kristian nauroi ainakin viisi minuuttia puhelimeen omalle vitsilleen, koska silloin laskin oma-aloitteisesti luurin alas. Ainakin Kristian oli palaamassa takaisin omalle kehitysasteelleen.

Aloin funtsia suurta helpotusta Kristianille tuottanutta vitsiä. Siihen pitäisi kehittää jotain ajankohtaista, syvällistä ja jotain, joka ei aukea aina välttämättä kaikille. Aloin kristallisoida tuota vitsiä uuteen uskoon. Lähtökohtana on edelleen siperianhusky ja blondi. Siperianhuskyt ovat tunnettuja valjakoiden vetokoiria ja Suomessa on tehty pakkasennätyksiä, joten vastaus kuuluisi; Ivaloon hyvä huora, joka tuntee vetämisen omaksi lajikseen eikä kavahda myöskään ryhmävetelyä. Soitin heti Kristianille ja kerroin uuden version. Kristian oli kuin hautaan pudonnut, hetken kuluttua kuului, ”siis mitä?”. Kristian oli päättänyt viettää oikein vitsipäivän koska se halusi multa selitystä vitsille, jota se ei ymmärtänyt.

Katkeroitunut vanhapiika meni saunaan ja alkoi piiskata vihdalla niin perkeleesti tussuaan. Sitten se karjaisi, ”ota nyt vittu salaattia kun ei kerran liha kelpaa!”. Kristian pyysi mua selittämään tämän vitsin. A) mä en ikinä selitä vitsejä! B) mä en olisi pystynyt selittämään yhtään mitään kun ulvoin naurusta!

Hauskanpitäminen tyhmien ihmisten kustannuksella on joskus todella palkitsevaa...

7.2. Sunnuntai

Mä olen monesti miettinyt, että mulle kyllä tapahtuu aika paljon. Kuin rauhoittavan ruiskeen saaneena silmiini osui uutinen Mike Tysonista, joka oli taas saanut linnatuomion. Se oli ollut viime elokuussa muijansa kanssa liikenteessä kun joku onneton oli vahingossa ajanut sen perseeseen. Pahaksi onneksi vielä joku toinenkin onnenlapsi oli kilkauttanut samaan kasaan. On siinä voinut olla jännä fiilis kun näkee perseeseen ajetusta autosta nousevan vitun vihaisen Mike Tysonin kultahampaat välkkyen. Silloin varmaan toivoisi, että olisi antanut asennuttaa omaan leukaansa airbagin. Tyson oli vetänyt sillä keilapallonkokoisella mustalla nyrkillään alakoukun tätä ensimmäistä vanhusta suoraan leukaan ja toinenkin oli palkittu antamalla navakkaa mustaa kenkää kanistereille. Tuntien amerikkalaisen median, niin luultavasti tää jälkimmäinen hiippari esittelee pallejaan lehdissä miljoonien palkkioita vastaan. ”Näihin pusseihin päättyi Tysonin ura!” tai ”Tysonin potkun jäljiltä toinen kivekseni jäi mustaksi! Tämä on rotusyrjintää - valittaa toinen kives!”