JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI20.4. Maanantai (viikko17)Sain aamulla shokin luettuani, että ihminen voi saada viinakrampin
vielä monta päivää dokaamisen lopettamisen jälkeenkin. Ramppasin vähän
väliä peilin ääressä tarkistamassa, että olinko mahdollisesti
delirium-kohtauksessa hakannut yläleuan etuhampaat poikki.
Odotin viinakramppia, jota ei oman käsitykseni mukaan tullut.
Päätin lopettaa viinakrampin odottamisen, joten kävin Alkossa. Aloin
tissutella giniä, joka jostain kumman syystä sai mieshormonini hyrräämään.
Muistin, että yläasteella luokallani oli sikahyvännäköisiä gimmoja.
Päätin kutsua luokkakokouksen koolle. Soitin ainoastaan luokallani
olleille gimmoille. Tehtävä oli hankala, koska kaikki nimet, jotka löysin
puhelinluettelosta olivat muka vääriä. Aloin soitella gimmojen
vanhemmille, joilta sainkin nykyisiä osoitteita ja puhelinnumeroita.
Muutamat gimmat olivat jo tulleet äideiksi, joten jääväsin nämä
automaattisesti pois bileistäni. Eronneet muijat hyväksyin tietyin
varauksin kutsuvieraslistaani. Mimmit olivat ihmeissään, että eikö
luokkakokouksen pitänyt olla vasta 20 vuoden kuluttua. Yksi mimmi jopa löysi
luokkasormuksensa, jossa luki: ”Hesperia 01.05.2018:” Jouduin selittämään
mimmille, että hän oli saanut mahdollisesti väärän sormuksen. Muut luokkatoverit (siis gimmat) lähtivät nokka pystyssä jo aikaisin
himaan, mutta pimpero-Pia jäi kurlaamaan kanssani. Valomerkin jälkeen
sain riivattua mimmin kämpilleni. Pia oli aika päreessä, kun törmäsin
kammottavaan muistoon. Akka ei osannut vieläkään suudella. Se tuli suu
auki päin näköä. Tuntui kuin olisin suudellut viemäriputken päätä.
Oli tosi dorkaa pyörittää kieltä kuin toisen maailmansodan aikaisen
potkurikoneen ropelia naaman keskellä olevassa ammottavassa reiässä.
Pialla on niin hirveä imu päässään, ettei olisi tullut mieleenkään
harrastaa oraaliseksiä sen kanssa. Se olisi varmaan imaissut jorman
juurineen irti. Huh, vieläkin menee kylmiä väreitä.
Aamuyöllä kiipesin pimpero-Pian kanssa parvelle. Ei mennyt aikaakaan, kun tämä humaltunut Leo Lastumäen äänellä mörisevä kummajainen kipusi päälleni. En tiedä kumpi haisi enemmän vanhalle kessulle, Pian ylä- vai alapää. Olin ajellut pimpero-Piaa edellisen kerran n. 15 vuotta sitten. Nähtävästi Pia on katsellut kuluneiden vuosien aikana aktiivisesti saksalaisia pornoleffoja, koska se alkoi heitellä kummallisia repliikkejä. ”Arsloch! Oooooh, ich bin so klein und du bist so groos! Oooh, geil, geil, ich komme!” Muistini mukaan Pia ei lukenut koulussa saksaa lainkaan, joten kyseessä oli nähtävästi aihekohtainen sanasto. Saksankieliset karjahdukset korvan juuressa vaikuttivat potenssiini pehmentävästi. Tämän huomattuaan pimpero-Pia siirtyi kotimaiseen replikointiin. Kaksiossani kaikui, ”pane, pane, pane...”. Kuuntelin tätä monotonista kailottamista 10 minuuttia, jonka jälkeen kysyin Pialta, että mitä se luulee mun tekevän. Rukouksiini nähtävästi vastattiin, koska aivan yht´äkkiä Pia sammui kuin seinään. Aluksi luulin, että se kuoli, mutta salamannopeasta kuorsauksen aloittamisesta saatoin arvioida sen nukkuvan. Aamulla selvisi, että pimpero-Pia ei olekaan eronnut vaan seurustelee
umpitollon nyrkkeilijän kanssa. Kaiken kukkuraksi tämä älypää
neitokainen soitti minun puhelimestani sekopäänyrkkeilijän kännykkään
ja liversi tälle, ”mä oon täällä mun entisen tyttökaverin luona...
joo mäkin rakastan sua”. Samantien puhelin soi. Umpihullu nyrkkeilijä
tarkisti kenen numerosta Pia soitti. Hienoa, piti heittää akka ulos kämpiltä
ja mennä ostamaan vieteripamppu ja kaasuase pimpero-Pian ansiosta.
Odottelin hullua nyrkkeilijää koko päivän ja illan. Pelotti niin
vitusti, etten ehtinyt kärsiä kankkustakaan.
Näin taas vaihteeksi aivan dorkaa unta. Minulla oli niin paha
tulirokko, että hoitajan piti vähän väliä suihkauttaa
vaahtosammuttajalla ilmiliekkeihin roihahtaneita raajojani. Lääkäri
tuli huoneeseen ja määräsi minulle antibioottikuurin ja puoli tuntia
raskaansarjan nyrkkeilyä. Minua lähdettiin taluttamaan sairaalaan
kellariin, jossa oli kehäneliö. Vaikka näin unta, olin tosi heikkona.
Tuntui oudolta pyörtyä unessa. Kehään kiipesi Mike Tysonin ja Toni
Halmeen cocktail, järkäle joka oli tatuoitu täyteen viivakoodeja.
Minulle pantiin päähän ”Mauno Ahonen kuulokkeet”, joista tuli
suorana Ilmo Lounasheimon selostus. Kehätuomarina oli Höyry Häyrinen. Jättiläiskokoinen
EAN-koodi hyökkäsi kimppuuni ja löi vinkuvan koukun suoraan päähäni,
sillä seurauksella, että pääni lähti kuin pingispallo irti. Nuppini
pomppi kuin pingispallo suoraan katsomoon, josta yleisö yritti ottaa sitä
kiinni. Kaulassani olevasta reiästä yritin huutaa, ”varokaa, se on mun
pää!”. Onneksi heräsin omaan korinaani. Kokeilin monta kertaa päivän
aikana, että pääni on tukevasti paikoillaan. Päätin tarkastaa, ettei
kurkkuni vuotanut, joten kävin ostamassa korin keskikuraa. Ei se ainakaan
kurkusta vuotanut, kusetti vaan saamaristi. Kun juo kopan keskiketterää
tulee aika tunkkanen olo. Kummallista, aina kun röyhtäisee tulee puoli
desiä yrjöä suuhun. Täytyy siirtyä huomenna takaisin ihmisviinaan.
Naamani oli aamulla niin turvoksissa, ettei se mahtunut edes kokonaan
peiliin. Löysin yhden vajaan bissen, jonka heitin huikalla hetulaan.
Oksensin yhtä soittoa noin puoli tuntia. Se ei johtunut siitä, että
olin käyttänyt pulloa tuhkakuppina, vaan kurkkutorvessa keikkuvasta
tupakantumpista. Kun oli vakuuttunut, että olin varmasti nielaissut
tumpin eikä mahassa ollut enää lainkaan oksennettavaa kipitin kaasuase
taskussa Alkoon. Ostin paljon hyvää juomatonta viinaa.
Örvelsin kännissä. Hajanaisia muistikuvia. Yritin kusta känisevän naapurin postiluukusta sisään... muistaakseni se oli kusemista. Pelti kiinni. |
