Kertomuksia polkupyörä ajelusta v 2005

Kertomus 2005 Heinäkuun hellepäivinä ajamastani retkestä välillä Tervajoki-Oulu.

Edellisenä päivänä sunnuntaina olin suorittanut muutamia välttämättömiä hankintoja kuten hankkinut pastaa ja italianpata aineksia, jauhelihaa jonka illalla paistoin, huoltanut ja tarkistanut pyöräni sekä pakannut pyörän sivulaukut.

Vihreä omaan tarkoitukseen laitettu Tunturi pyöräni. Vanha hyvä oma modaukseni. Bikemapin ohjeellinen reittikartta joka ei näytä todellista reittiäni.

Googlemaps näyttää kilometrejä kertyvän 335 kpl mutta ei ota huomioon sivuteille ja kauppoihin ajamiani matkoja. Keskitä kartta hiirellä/sormella!

Alempana oma ohjeellinen varustelistani jota tarvitsen n. 800-1500 km eli viikon parin retkillä kotimaassa. Paljon tietysti on omia henkilökohtaisia mieltymyksiä ja tarvikkeita joita olosuhteista ja muista seikoista johtuen olisi otettava mukaan tai jätettävä pois kyytistä.

Tärkeintä on tietenkin reipas mieli ja hyvä kunto joita ilman olisi ehkä parempi ensin jäädä sohvalle köllöttelemään ja tuumailemaan mutta hetkisen harkittuaan alettava tyvestä puuhun eli esimerkiksi harrastamaan jotain itselleen sopivaa liikuntaa, kuten tapauksessani; pyöräilyä noin polvenkorkuisesta asti ;=)

Tänä vuonna olin polkenut mittarin mukaan vajaan 2000 km semmosia kevyitä (ilman varusteita) 50-100 km lenkkejä iltasella.

Klikkaa auki varuste ja valmistelu lista

Muuta mieltymyksiesi ja tarpeidesi mukaan
- kevyt retkipolkupyörä etu ja takatarakalla, ratasvaihteellinen ( 5-24 X)
- pyöräilykypärä
- pitkät housut, takki, t paitoja, pitkähihainen paita, sukkia,
- kovapohjaiset ajokengät. OVAT VÄLTTÄMÄTTÖMÄT
- saumattomat taskuttomat pyöräilyshortsit, (ei pakolliset)
- alusvaatteita, aurinkolasit, lukulasit, aurinkorasvaa, kynä, paperia.
- peseytymisvälineet, hyttysöljyä (terva tai muu tuoksu.)
- kaasukeitin, 1,5 l kattila ja kansi, lusikka-haarukka mysteeriö, muovimuki
- pannukahvia, ¼ kg, palasokeria, leipää, tuorejuustoa, makkaraa
- wc ja talouspaperia, muutamia työkaluja, renkaanpaikkausvälineet
- vettä kahdessa 1,5 l muovipullossa, teltta, makuupussi
- retki tai kumipatja (suotava, muttei vuotava kuten minulla, ensi kesänä ostan uuden ;=)
- tuoremehun ja veden sekoitusta kahdessa 0.75 l. pyöräpullossa
- kamera, jota en kuitenkaan ehtinyt käyttää, (se oli VIRHE), patterit edelliseen
- kaikki pakattuna sateen varalta ohuisiin muovipusseihin
- syksymmällä: sadeviitta, telttamuovi, pehmeät käsineet
- rahaa, luottokortti, kännykkä, lisävirta jos älykänny, henkilökortti
- karttoja, reittisuunnitelma, tervettä maalaisjärkeä (sopivassa määrin)
- muista kertoa läheisillesi ennen lähtöäsi: reittisi, kohteesesi ja aikataulusi.
- aikaa ja uteliaisuutta uusille kokemuksille sekä suvaitsevaisuutta erilaisille tapaamillesi ihmisille ja joustavuutta sekä tarkkana liikenteessä.
- luotettava irroitettava nopeus/matkamittari, (esim Sigma)

Sääntöjä pyöräliikenteeseen


Kuvasta linkkejä hyville pyöräilysivustoille.
JA SITTEN EI MUUTA KUIN MATKAAN !

Pakkasin ilmapatjan takatelineelle sen päälle laitoin ensin pyörälaukun ja päällimmäiseksi isot vesipullot.
Etutelineelle laitoin alimmaksi puolentoista hengen telttani ja sen päälle makuupussin. Kiinnitin kaikki tavarani kumiköysillä jotka ovat käteviä näihin tarkoituksiin.

Olin suunnitellut ajavani pikkuisen rauhallisempia teitä kuin normaalisti autoillessa ^(vt8) käyttäisin eli reitti olisi:
Vähäkyrö - Isokyrö - Ylistaro - Lapua - Kauhava - Kortesjärvi - Evijärvi - Kaustinen - Ullava - Toholampi - Sievi - Ylivieska - Oulainen - Vihanti - Ruukki - Liminka - Kempele - Oulu.

Reitin rauhallisuudesta johtuen erittäin monet muutkin ihmiset olivat valinneet kyseisen tiestön lomamatkansa varrelle.

Maanantai 4.7.2005
Oli ihanan kaunis heinäkuun neljännen päivän maanantai kellon näyttäessä 9.30 ja lämpömittari on kivunnut jo yli +20°C kun suunnistin pyörälaukuilla, teltalla, ilmapatjalla ja makuupussilla plus muilla tarvikkeilla pakatun pyöräni Vähäkyröstä kohti Oulua.

Tervajoen Nesteeltä 5 m ennen Isokyröä, hain alkajaisiksi tietyökartan josta kätevästi näki isommat tieremontit reitiltäni. Juttelimme pyötiellä niitä näitä tutuilla lakeuksilla ja Orismalan kohdalla alkoikin liikenteen seassa ajaminen n 10 km matkalla Ylistaroon.

Ajelimme naapurin Matin kanssa hissunkissun kohti Lapuaa. Matti lähti alkumatkalle mukaan ja kääntyikin Lapuan Voitilanjärven taukopaikalta takaisin kun olimme siinä hetken huilanneet ja keittelin eka ruuan kello 12.30 paikkeilla.
Matkaa oli kertynyt n 56 km ja kaunis ilma houkutteli muitakin matkustavaisia nauttimaan eväitään ulkotiloihin kauniin järven rannalle ruokailukatosten alle.

Suuntasin pyöräni maantielle josta seuraavaan etappiin Kauhavalle polkaisin mukavassa myötätuulessa n tunnissa.

En jäänyt ihailemaan Kauhavan lentokoneita tai puukkoja vaan ajelin kohti kahvittelua ja Kortesjärveä. Karjanlahden mukavassa myötämäessä vauhdin kiihtyessä välillä yli 30 km/h ajattelin elämän olevan kovin mukiinmenevää välillä.

Kahvihampaan kolottaessa saavuin myötäisen siivittämänä Kortesjärvelle klo 15 aikoihin ja matkamittarissa levähdysalueelle päästyä oli 90 ajettua kilometriä.

Oli todellakin jo yli +30°C lämmintä ja minulla tuuleton paikka keitellä kahvit. Jouduin mennä seisomaan valaisinpylvään taakse, ainoan varjon mitä löytyi koko parkkipaikalta. Parin sekunnin seisoskelun jälkeen sääsken ketaleet huomasivat avoimet sääreni ja alkoivat verenhimoisen piikittelynsä.

Pitkähihainen paitani kastui hiestä jo parissa minuutissa pelkästä olemisesta paikallaan. HUH ajattelin; pääsisimpä pian tielle takaisin. Kahvit juotuani polkaisin vikkelästi vilvoittavaan elementtiin ja kohti seuraavaa etappia eli Evijärveä.

Juomavettä kului tasaiseen tahtiin ja maastot olivat metsäiset sekä vaihtelevan mäkiset. Joitakin tunteja ja kymmeniä kilometrejä myöhemmin hyökkäsin Evijärvellä paikallisen huoltoaseman pesuhalliin täyttämään tyhjiä juomapullojani kylmällä vedellä.
Päästin letkusta kylmää vettä myös päähäni ja se teki hyvän säväyksen +35°C asteen kelillä.

Pesin myös käteni vessassa ja tuoremehusta tahmaantuneet pyöräni kädensijat paperilla ja vaahtosaippualla sekä lähdin painelemaan polkimia siihen malliin että Kaustinenkin vielä tänä iltana tulisi nähtyä.
Kello 17 maissa auringon porotus alkoi hiukan heiketä ja matkanteko oli lämmön puolesta siedettävämpää.

Evijärven rannassa taukopaikalla varjossa keittelin päivän toisen ruoka-annoksen ja lisäsin loput eilen illalla paistamani jauhelihat juustopastaan.
Söin ruokiani hyvällä halulla ja ajattelin taukopaikalla näkemääni erilaisten matkustamismuotojen ja elämän kirjoa: sinne tultuani oli paikalla moottoripyöräilijä ja hän teki jotain remonttia pyörälleen.

Asettuessani keittelemään penkille soppaani saapui levähdysalueelle ruokailemaan myös pariskunta asuntovaunua vetäen,
hetken päästä tuli nuorehko mies isolla pakettiautolla jossa taisi olla penkit takanakin, ainakin näin avatusta sivuovesta akkukäyttöisen kylmälaukun josta hän kävi ottamassa jotain poltteli tupakan auton lähistöllä kävellen ja ajoi saman tien pois Kaustisen suuntaan.

Tielle taas syötyäni. Aika kului rattoisasti ja kellon viisarit osoittivat päivän kahdeksannen tunnin alkaneen saapuessani Kaustisille mittarissa 130 km.

Ajelin areenan ja juhla-alueen kautta leirintäalueelle ja kohtasin paikalliset tai muualtapäin Suomea saapuneet kantritanssin harjoittelijat itse teossa.

Pysähdyin tietysti ihailemaan heidän taidokasta ja näyttävää esitystään parin kolmen tanssin ajaksi.

Stetsonin lensivät ilmassa ja cowboysaappaat kopisivat puisella lavalla kun railakkaat tyttäret esittivät hienoja tanssejaan. Sitä olisi ollut ilo katsella pidempäänkin mutta ryhmän johtaja komensi tauolle ja tyttärille kelpasi juomapullojensa sisältö.

Leirintäalueen vastaanoton ovet olivat auki mutta luukku kiinni joten astelin sisään huhuillen "onko täällä ketään". Paikalla ei ollut henkilökuntaa mutta pöydällä kyllä mökkienkin avaimia ja ajattelin että siitä saisi valita ilmaisia mökkimajoituksia tuleville juhlille.

Menin pihalta etsimään henkilökuntaa ja näin "varajeesuksen" näköisen noin puolen metrin parralla siunatun metsurin siistimässä ympäristöä polttomoottori trimmerillä.

Kävelin häntä kohti n 5 m päähän pyöräni kanssa mutta vilkaistuaan minuun jatkoi rauhassa trimmailuaan. Hmm ajattelin mistähän menisin etsimään jotakuta henkilökuntaan kuuluvaa ja ajelin jokirantaan josta löysinkin kaksi naista istumassa kivellä. Tervehdin heitä ja aloittelin jutustelun kehumalla säätä lämpimäksi.

Vastauksena sain mykkyyttä ja tuijotuksen joten arvelin etteivät he joko ymmärtäneet kieltäni tai olleet henkilökuntaan kuuluvia. Ajelin kohta vähin äänin erään mökin taakse varjoisaan paikkaan jonne pystytin telttani söin iltapalan ja kävin peseytymässä joessa sekä painuin yöpuulle.

Tiistai 5.7.2005
Aamulla klo 9 telttaa kääriessä ja pyörää lastatessani jo aamupalan syöntini jälkeen tuli siivooja viereiseen mökkiin töilleen ja osoitti kiinnostusta matkaani ja matkustusmuotoani kohti. Aikansa siunailtuaan voimiani ja selittäessäni ettei ollut kyse niinkään voimalajista vaan asenteesta ja ehkäpä sitkeydestä puhe kääntyi leirintäalueeseen ja tulevan viikonlopun folk festivaaleihin. Tovin juteltuessani selvisi että teltta-alueet oli siirretty Kansanlääkintäkeskuksen alta muualle urheilukentän suuntaan.

Tämän kuultuani en alkanut hänelle tyrkyttämään 5 € telttamaksua vaan pakkasin tavarani ja painelin tielle ja SOK jäähdytettyyn kauppaan lihapullia ja keksejä ostamaan. Tavalliset lihapullat ovat loppuneet joten tyydyn kirjolohipulliin. Noin klo 10 maissa pääsein vihdoin matkaan kohti Ullavaa ja 29 km päässä odottavaa Toholampea.

Nousua ja laskua on jo enemmän sekä pieni vastatuulen vire jäähdyttämässä suorilla ja alamäissä.
Tyypillisesti ylämäkeen vastatuuli ei pääse joten hiki virtaa aina ylämäessä tavallistakin vuolaammin. Ullavan keskusta jää vasemmalle ja jatkan ajoani.

Huomaa että tullaan lehmikarjaa ja heinää kasvattavaan pitäjään koska "dinosauruksen munia" eli valkeita heinä pyöröpaaleja on joka pellon laidassa sekä heinien niitto tehtynä sekä kuivia heiniä pakataan propionihapolla sumutettuna säilyvyyden turvaamiseksi pyöröpaaleihin.

Pysähdyn levähdysalueelle ruokailemaan puolen päivän aikoihin ja paikalle osuu myös eläkeläis pariskunta autolla mummonsa kanssa. Kysyvät istuskeltaessa matka-suunnitelmiani ja kertovat juuri tulevansa Oulusta Puolivälinkankaalta.

Kerron alueen olevan minullekkin tuttua yhden sukulaiseni asuessa kyseisellä alueella. Selviää että mies on elämäntyönsä tehnyt Pateniemen lakkautetulla sahalla ja kerron myös siskoni miehineen olleen ikänsä kyseisellä sahalla töissä.

He tiesivät sahan historiasta enemmän kuin minä ja valistavat että Oulun Pateniemen nykyisten 13 321 ^(1.1.05) asukkaan saaneen elantonsa jo vuodesta 1873 asti sahalta ja puutavaran laivauksesta ulkomaille.

Aikansa tarinoituamme he nousevat autoonsa ja ajavat kohti etelää. Jään murkinoimaan Italian pataa lohipullilla kun seuraava Tamperelais pariskunta istahtaa keittelemään kahvejaan Trankialla. Ovat tulossa pitkältä kiertoajelulta pohjoisesta Lapista jossa olivat Rovaniemellä nähneet nuoremman miehen myös pyöräretkellä ja jutustelleet kanssaan.

He tarjoavat kahvia ja keksejä myös minulle ja ilahtuneena tarinoimme hyvän aikaa ennen kuin minulla alkaa ahdistaa taas tien päälle.

Toholampi jää taakse enkä pysähdy siellä vaan alan polkea kohti Sievin maisemia. Hyvän aikaa mankeloituani tulenkin Sieviin. Flextronikin ja Teho filtteritehtaiden yhteensä n puolentoista kilometrin matkalle sijoittuvien tehdashallien jäädessä taakse astelen taas ylellisen vilpoiseen ilmastoituun Osuuskauppaan.

Sieltä palatessa kysäisen mansikanmyyjätytöltä mistä kaukaa herkut ovat kotoisin ja hän kertoo niiden olevan Savosta asti jota hieman epäilen ajaessani laajojen mansikkaviljelysten ohi kohti Ylivieskaa ja sukkani lärpättäessä tietyssä kohdassa poljentoa vastatuulessa kuin peppi pitkätossulla tuumaan itsekseni ettei minulla ole välttämättä kaikista "sievin jalkine" vasemmassa jalassani.

Ylivieskan ohitan olankohautuksella koska ohitustie vie minut kaupungin ohi sukkelaan ja pysähdyn kaupungin jälkeen vasemmalla sijaitsevalle levähdysalueelle kahvin keittoon.

Ahkeroin kovasti sopivassa n 3-5m/s vastatuulessa päästäkseni Oulaisiin jonne päästyäni joudun kävelyttämään risteystyön vuoksi pyörääni muutaman sata metriä ja huomaan alueen pyörätiet miltei kotiseutuni Tervajoen veroisiksi.
Meilläpäin nimittäin on valtatie 16 vierellä n 50 km matka yhtämittaista pyörätietä, nimittäin Orisbergin risteyksestä Vaasaan asti.

Istahdan levähdysalueelle ruokailemaan ja kuvankaunis tumma ja siro espanjalaistyyliseen vaaleanpunaiseen röyhelöhameeseen pukeutunut nuori neitokainen pysähtyy samaan paikkaan isolla bemarillaan ja alkaa potkia autonsa 2 tuumaa korkeita lätty renkaita, kysäisen onko paineet laskeneet renkaissa ja hän vastaa "eppäilleensä renkhan puhujenneen kun alako niin somasti aoto lieruta".

En viitsi ottaa asiaan kantaa korkeampien renkaiden eduista vaan odottelen kun hän saapuu istumaan vastapäätä minua. Hän on todellakin kuvankaunis tummaverikkö mutta tunnelma jotenkin latistui hänen puhuessa paikallista pohjoispohjanmaan murretta joka ei välttämättä soinnu ulkonäkönsä kanssa yhteen . . .

Maantielle takaisin ja pyöräteitä riittää ehkä 10 km matkalle kohti Vihantia.
Mittariin alkaa kehiytyä jo 281 km ajomatka kotoa (tänään ajoin 151 km) kun käännyn vasemmalle seuraavaan yöpymispaikkaani Anttilanperän tietä PPO radiomaston juurelle kivikkoiseen pihaan.

Äkkiä pitkät housut ja pitkähihainen kuiva varapaita päälle mäkärien, sääskien sekä Suomen kesän iloisten veitikoiden; paarmojen hyökätessä herkkupöytäänsä ja kupatessa itseensä mojovat ja makoisat veriateriansa.

Totean ettei hikoaminen lakkaa vielä moneen tuntiin teltan sisälläkään vaikka lämpötila laskeutuu samaan ehkä +7°C asteeseen kuin edellisenäkin yönä, viereisen mökin ulkolämpömittaria katsottuani 4 aikaan aamusta käytyäni pihalla.

Kyllä suihku tai jokipesu olisi ollut poikaa koska edellisyönä ei vastaavaa lämmöntasaus ongelmaa Kaustisilla huomannut joessa pulikoituani.

Keskiviikko 6.7.2005
Kello herättää seitsemältä ja sinnittelen vielä teltassa tunteroisen verran kahdeksaan asti huonon uneni vuoksi; olen nimittäin joutunut puhaltamaan taas 3 krt lisää ilmaa suotavaan wanhaan kumiseen ilmapatjaani kuten edellisenäkin yönä, tällä kertaa terävän kivikon painaessa nikamiani lyttyyn ja kivistyksen ja kolotuksen herättäessä patjansäätöpuuhiin.

Aamukahvit maston alla olevan vahvistinaseman portailla aikamoisessa paahteessa ja sitten pakkaamaan auringossa kuivaneita telttaa ja makuupussia pyörän selkään. Aikani ahkeroitua näyttää kaikki taas siltä että vekotin voisi olla valmis uuteen koitokseen allani.

Saan polkea aikamoisen erän ennenkuin Vihanti tulee vastaan tai oikeastaan keskusta jää vasemmalle joten en näe koko kirkonkylästä kuin huoltoaseman.

Ruukin Paavolaan matkaan osin myötäisenkin tuulen siivittämänä mutta nälkä alkaa kurnia mahaa ja eväät ovat loppuneet aamulla ja juomavesi on vähissä. 17 km tulee kuitenkin täyteen ja saavun  4 tien risteykseen jossa vasemmalla näkyy grilli kioski. Ajaa karautan pihalle varjoon ja käyn sisään.

Jes ihana ilmastoitu paikka mistä tilaan pippuripihvin lohkoperunoilla. Käyn pesemässä naamani ja pyörän sarvet pyyhin myös ihveestä.

Syöskentelen kaikessa rauhassa tyttäriltä saamaani annosta. Tunnin verran kai kokonaispysäys aikaa kului ja kiittelen ateriasta sekä pyydän tyttäriä täyttämään pyöräpulloni sekä juomavesiastian ja karautan maantielle autovilinän sekaan.

Olen huomannut olevani jonkinlainen automagneetti eli kun edestä tulee rekka tai asuntovaunu kolonna niin katsottuani taustapeiliin sieltä tulee rekka myös ja erittäin usein jonot kohtaavat juuri kohdallani eli on täysi työ saada itsensä mahtumaan ajoradalla kaatumatta tuulenpyörteessä rekkojen alle.

Toinen seikka millä autoilijat huvittavat itseään on lähteä ohittamaan leveää autoa siten että joudun kolmanneksi osalliseksi vastaantulijan ja ohitettavan kanssa. Ei tuntunut pakaasieni kanssa kivalta vajaan puolen metrin päässä toistasataa km/h vastaantuleva auto. Millaisen kokemuksen mahtoivat kyydissä olijat saada ?

Melkoinen matka vielä paahteessa ennenkuin saavun Liminkaan jossa ensiksi nousen rautatiesillan päälle ja alan lasketella pitäjään oikealle kääntyen. Ajattelin laittaa elämän risaseksi ja ostankin ilmastoidusta osuuskaupasta varttikilon irtokarkkia sekä 2 oikein maukasta tuoretta nisua.

Ajelen kunnan läpi etsien rauhallista kahvittelupaikkaa jollaiseksi luokittelenkin vasemmalla sijaitsevan tarvike / hiekkalaanin aukion.

Tien päälle ja nokka kohti Piilakeus Kempelettä. Ajattelin olevani fiksukin ja kertovani hyvän oikotien pyöräilijöille radan vartta pitkin ilman nelostien liikennevilinää. Ajan siis kolmisen kilometriä pientä varjoisaa kujaa luullen jonnekkin pääsevänikin ja pääsenhän minä mutta tie kyllä loppuu kääntymispaikkaan ja käveltyäni radan yli huomaan n kilometrin peltoaukean päässä olevan vanhan nelostien ja suuren ojan tai pienen joen josta olisin kyllä voinut uida ilman yli ilman pyörääni mutten niinkään helposti tai hukkumatta lastini kanssa. Ei auta kuin ajaa nöyrästi takaisin ja ottaa lusikka kauniisti käteen sekä yllätys yllätys ajaa hyväkuntoista pyörätietä Kempeleelle ja Ouluun asti.

Karttani oli tietysti jäänyt kehityksen kelkasta eikä siitä pyörätiet edes näkyneet joten totean Oulun moottoritien pidennyksen vieneen enimmän liikenteen sinne ja vanhan nelostien Limingan kaaosmaisen liikennevirran solahtaneen erittäin rauhalliseksi kylätieksi jonka sivulla kaiken lisäksi vaikka olenkin autolla ajanut paikasta kymmenet kerrat oli myös hyväkuntoinen pyörätie. Wanhuus ei tule yksin sanotaan.....

Oulu alkaa siintämään edessä ja pyöräilijöitä on enemmänkin jo liikkeellä. Tässä vaiheessa joudun ottamaan morapuukon käyttöön. Nimittäin ketjut hyppäävät päältä ja kampean ne takaisin rattaalle puukollani. Pyörätie jatkuu perille asti seuraavaan majapaikkaani Veli-Matti Taipaleen luo Hiirosen uudelle asunto alueelle. Mittariin on kertynyt 355 km joten keskeisimmän Suomen kautta matka tuli himpun verran pidemmäksi kuin rantatie 8 pitkin huristeltaessa.

Bikemap näytti menomatkan reitin pituudeksi 413km mutta viekin esim. Pietarsaaren saarireitin ja muiden koukkauksien kautta Ouluun. Google maps näytti 335km eikä ota huomioon sivuteille ja kaupoissa käyntejä. Luotan kyllä enemmän pyöräni mittariin joten menomatkan pituus oli 355km.

....jatkuu kun ehdin....