Para-pyöräily sai virallisen Suomen mestaruusarvon vuonna 2015. Vuosina 2015 ja 2016 kilpailtiin SM-arvosta ainoastaan maantiepyöräilyn henkilökohtaisessa aika-ajossa. Kaudesta 2017 eteenpäin SM-ohjelmaan on kuulunut aika-ajon lisäksi myös maantieajo. SM-kilpailut pidetään lähtökohtaisesti pyöräilyn maantieajon SM-kisaviikon yhteydessä, mikäli para-pyöräilyn kansainvälinen kilpailukalenteri tämän mahdollistaa. UCI:n taholta para-pyöräilyn maanmestaruuskilpailujen ajankohtaa ei ole tarkkaan määritelty.
Tiettyjen vammaluokkien lähdöt ovat helpommin integroitavissa vammattomien maantiekilpailujen yhteyteen kuin toiset. Pääsääntöisesti kuitenkin niin, että aika-ajokilpailuissa kaikki para-luokat ovat ajettavissa kansallisten kisojen yhteydessä, joskin turvallisuuteen pitää kiinnittää korostetusti huomiota: esimerkiksi käsipyöräilijä ei ole yhtä helposti havaittavissa kuin pystypyöräilijä. Suositeltavaa on, että kisareitti on täysin suljettu ja ajajaa seuraa taka-auto tai muu ajo- tai kulkuneuvo. Tavoite on, että para-pyöräilyä integroidaan vammattomien kilpailutoimintaan mahdollisimman kattavasti lajin kasvun myötä.
Luokat:
• Käsipyöräily, H1-5: Käsipyöräilyssä on viisi eri vammaluokkaa. Vammaluokkien H1-4 urheilijat kilpailevat makuuasennossa ja vammaluokan H5 urheilijat polvillaan istuen.
• Kolmipyörä, T1-2: Kolmipyöräisillä kilpailevat urheilijat on jaettu kahteen eri vammaluokkaan, T1 ja T2. Urheilijoiden vammat vaikuttavat tasapainoon ja motoriikkaan, minkä vuoksi he kilpailevat kolmipyöräisillä.
• Polkupyörä, C1-5: Urheilijat, jotka pystyvät käyttämään tavallista polkupyörää kilpailevat viidessä eri vammaluokassa, C1-5. Näiden vammaluokkien urheilijoiden vammoihin kuuluu esimerkiksi amputaatioita, heikentynyttä lihasvoimaa sekä koordinaatioon vaikuttavia vammoja kuten ataksiaa ja atetoosia.
• Tandempyöräily, TB: Vammaluokan TB näkövammaiset urheilijat kilpailevat tandempyörillä apupilotin kanssa. Tämän vammaluokan urheilijoiden tulee täyttää vähintään B3-näkövammaluokan minimivammakriteerit.
Pyörän runko ja voimansiirtolaitteisto ja muut komponentit esim käsillä pyöritettäviin trikemalleihin tehdään mittatilaustyönä mahdollisimman nopeakulkuiseksi ja keveäksi kunkin urheilijan mittojen ja vamman mukaan. Materiaaleina teräs, alumiini, hiilikuitu, titaani.
Ketjuvaihteisto, levyjarrut, ei jousituksia koska lajeina usein maantie/velodromipyöräily.

Lähteet: Pyöräily.fi |
Terhi Virtanen Opinnäytetyö Parapyöräilyvälineet